En ole "ehtinyt" vähään aikaan käydä täällä blogimaailmassa. Tämänhetkinen työni ja tulevan työn suunnittelu on vienyt melkein kaiken energian ja olen unohtanut, että täältähän sitä juuri saa lisää! Ihana oli taas lukea muiden ajatuksia, kiitos teille ihanat bloggarit, kun tuotte positiivisia ilon ja rakkauden täyteisiä ajatuksia jaettavaksi. Taas on mieli kevyt ja tunnen että kaikki on mahdollista!

Arkielämä on pyörinyt negatiivisissa pyörteissä. Töissä vuoroin pyydetään jäämään ja vuoroin toivotetaan hyvää jatkoa. Kiitos, mutta ei kiitos. Tuli taasen selväksi, että ei ole enää minun paikkani kuulua tuohon oravanpyörään. En halua olla mukana tuossa maailmassa ankeuttajien joukossa... Anteeksi, hiukan karkeasti sanottu, mutta olen viime päivinä ikävä kyllä itsekin pyörinyt noissa negatiivisissa tunteissa. Nyt on lopullinen päätös tehty. Mieluummin katson hymyssä suin tähän hetkeen ja tulevaan. Eiköhän luottamukseni elämään kanna niin, että saan itselleni ja lapsilleni kaiken mitä tarvitsemme, vaikka jäänkin ilman säännöllisiä tuloja.

Luin juuri Tuulin postauksen ja jäin haaveilemaan tulevasta ajasta... Rakkauden täyteisestä elämästä jossa edellisen kaltaiset pohdiskelut eivät ole tarpeen. Ei ole olemassa mustasukkaisuutta, omistushalua, katkeruutta. Toisistaan pitävät ihmiset voivat elää rakastaen yhdessä tai erikseen. Iman sitoumuksia, koska niihin ei ole tarvetta.

Mutta tärkeintä on tämä hetki, koska muuta ei ole... Koetan siis elää yllä olevan mukaisesti, vain siten siitä tulee totta. Lupaan yrittää muistaa sen myös arjessa, vaikka kuinka ego yrittäisi purnata vastaan. Tai en yritä vaan muistan :)

Rakkaudella
Satu