torstai 1. joulukuuta 2011

Pitkä hiljaisuus...

Aika kulkee ja kiihtyy niin huimaa vauhtia, että perässä ei meinaa pysyä. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja ne tapahtumat jotka ennen sisältyivät koko vuoteen, voi kokea ennätystahtia; puolessa vuodessa, kuukaudessa, viikossa...? Huimaa! Tietokoneenikaan ei ilmeisesti meinaa pysyä perässä...jumittaa, jumittaa... :D

Sain ihanalta Vapauden tien Angelilta tunnustuksen jo yli kuukausi sitten: http://vapaudentie.blogspot.com/2011/10/lisaa-tunnustuksia.html
Lupaan myös palata tähän vielä hiukan myöhemmin. Kiitos vielä kerran <3

On niin hyvä ja keveä mieli... Hetken seikkailin täällä blogimaailmassa ja kohtasin taas uusia ihania, inspiroivia ja ajatteluun kehottavia blogeja, kirjoittajia ja kirjoituksia. Kiitos teille kaikille <3 Samalla sitä huomaa kuinka tärkeää on viedä asiaa eteenpäin ja kuinka pienet sanat ja teot (RAKKAUS!) voi vaikuttaa kenen tahansa elämään; antaen sysäyksen oikealle polulle, palauttaen mieleen mikä tässä elämässä on tärkeää tai "vain" piristävän päivää niin että hyvää kulkeutuu taas dominopelin lailla eteenpäin. Kuinka tärkeää onkaan välittää rakkautta omilla tekemisillään ja valinnoillaan eteenpäin. Joka hetki. Ei tarvita suuria tekoja; pienen pienet arkipäivän valinnat ja positiiviset, rakkaudentäyteiset ajatukset tekevät maailmastamme paremman. Ja kun teemme tai ajattelemme asiat sydämestämme käsin, emme voi kulkea harhaan.

Minulla on ollut kausi, jossa olen kulkenut kuin unissakävelijä... Ehkäpä se on tullut tarpeeseen? Olen tavannut ihmisiä, joita en ehkä muutoin olisi juuri nyt kohdannut. Olen kohdannut tapahtumia, jotka eivät ehkä muutoin olisi tulleet vastaan. Mutta mistä tämä minua muistuttaa? Siitä, että pinnan alla on edelleen paljon vanhoja käyttäytymismalleja, oppeja, toimintatapoja, joita on helppo lähteä noudattamaan, kun ego koettaa vastustaa muutosta. Toisin sanoen pintaan pulpahtaa vanhoja käsittelemättömiä asioita, jotka on viimeistään nyt purettava auki. Asiat tietysti tapahtuvat ajallaan ja tarkoituksenmukaisesti. En siis sure sitä, että olen käyttänyt aikaani "turhaan". Katson nyt vain tähän hetkeen. Se on ollut unohduksissa usein tässä puolen vuoden aikana. Olen elänyt niin menneisyydessä kuin tulevassa, vaikka TIEDÄN ja TIEDOSTAN, ettei se ole millään lailla tarpeen vaan päinvastoin täysin turhaa...siten käytän energiaani sellaiseen mitä ei edes ole olemassa. Sillä...muistutukseksi vielä itselleni...on vain tämä hetki. Ei ole muuta. Kun olen tässä hetkessä onnellinen ja rakastava, se riittää. Se riittää muuttamaan maailmani runsauden ja rakkauden lähteeksi <3

Teen nyt itseni kanssa sopimuksen (tee sinäkin!). Jos mieli lähtee harhailemaan menneeseen, tulevaan, epäilyihin, katkeruuteen, epäoikeudenmukaisuuteen...mihin tahansa negatiiviseen...palautan sen lempeästi juuri tähän olemassa olevaan hetkeen ja tunnen sen hyvän olon ja täydellisyyden tunteen, mikä on tässä hetkessä, tässä tilanteessa. Mitä minulta puuttuu juuri nyt? Ei mitään. Minulla on ihana rauhallinen koti, kissa kyljessäni ja olen onnellinen. Jos annan ajatukseni soljua ensi viikon kiireisiin, koen ahdistusta asiasta joka ei ole tapahtunut. Jos annan ajatukseni mennä menneisyyden virheeseen, koen syyllisyyttä asiasta joka ei ole tapahtunut..nyt. Samalla kun koen nämä tunteet asioista, jotka eivät ole tässä hetkessä, myrkytän myös tämän hetken mikä on käsillä. Ja näin kuljen eteenpäin pahimmillaan epätoivon ja synkkyyden saattelemana. Mutta jos ihan oikeasti nautin tästä meneillään olevasta hetkestä, en luo muuta kuin onnea ja rakkautta elämääni ja voin kulkea elämääni ruusunpunaiset lasit silmilläni ja nauttia elämästä ja hetkestä.

Iloisia ja valon täyteisiä hetkiä meille kaikille <3

5 kommenttia:

  1. Olen hirveän paljon samaa mieltä! :)
    Kuitenkin, ainakin omalta osaltani, minusta tuntuu, että silti on myös läpikäytävä ja siivottava omat fyysisen ja tunnekehon jumittumansa, että voisi olla vapaa ja puhdas. Vaan voihan sitä siivoustyötäkin (niin kuin muutakin siivoustyötä) keskittyä rakastamaan nyt-hetkessä...

    VastaaPoista
  2. Ihan totta, asiat tulevat varmasti niin pitkään eteen kunnes ne on täysin käsitelty läpikotaisin ja asian sisäänhän voi mennä tätä hetkeä unohtamatta... Tähän hetkeen ne menneisyyden asiat kumpuavat tavalla tai toisella :)

    VastaaPoista
  3. Mitä suurempi kipu, suru tai ahdistus, sen suurempi murroskohta ja sen suurempi mahdollisuus kasvulle. Ei sitä aina muista silloin kuin on vaikeinta, mutta tässä hetkessä on hyvä olla, kuten osuvasti kirjoitit. Kikillä hyvä kommentti myös!

    VastaaPoista