Käännekohta.
Et ole yhtään enempää kuin kukaan muukaan. Et ole yhtään vähempää kuin kukaan muukaan.
Miten hyödynnät voimasi?
Mitä teet niillä kaikilla kyvyilläsi mitä sinulla on?
Otatko vastaan turhautumisesi negatiiviset vaikutukset? Käännätkö turhautumisen voiman positiiviseksi voimavaraksi, uskoen että sinusta on niin paljon enempään kuin mitä koet tällä hetkellä.
Sillä siitähän kaikessa on kysymys. Ei ole epäselvää - edes itsellesi - ettetkö pystyisi mihin tahansa. Kysymys on siitä uskotko ansaitsevasi kaiken mitä haluat.
Näinhän se on ollut aina. ja tulee olemaankin, niin pitkään, kunnes päätät toisin.
Voit tehdä sen nyt. Kun vain päätät. Kun vain uskot. Kun vain luotat.
Maailmankaikkeus - joka olet myös sinä itse - järjestää kyllä kaiken muun puolestasi. Ojentaen tarjottimen, jossa on jo koko kattaus. Itse olet sen vain kieltäytynyt sitä aiemmin vastaanottamasta.
Olisiko aika hyväksyä oma ainutlaatuisuutesi ja ottaa ojennettu vastaan?
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Täällä "taas"!!!
Hih, onpas siitä aikaa!! Melkein vuosi taasen vierähtänyt. Mutta ei se mitään, näihin ajatuksiin on ihana palailla silloin tällöin ja nähdä millaisia ajatuksia on mahtunut matkan verrelle :)
Elämä on aika erilaista kuin silloin kun aloitin kirjoittamaan blogia...2010? Mutta muistan, että unelmoin asioista, jotka nyt ovat totta!! Eli itse olen visioinut maailman jossa nyt elän.. Huomaan, että osa unelmistani ja tavoitteistani kaipaavat kyllä päivitystä, hah :) ...ehkäpä aika siis visioida elämääni uusiksi.
On kyllä aivan mahtavaa huomata, että kaikki on tosiaan itsestä kiinni, millaisten ajatuksien annan vaeltaa, millaisia pelkoja minulla on. Kaikki ne tulevat eteen, tavalla tai toisella. Elämä on tosi mielenkiintoinen peli. Ja peili. Osaisi vain aina katsella siitä vinkkelistä, eikä jumiutua tilanteisiin ja asioihin. No oppi tulee matkan varrella. Ihanaa edelleen olla matkalla, tyhmäähän se olisin olla ihan valmis, mitä iloa matkasta enää olisi? Kysyn vaan...!?
Eli jatkan matkaa, mielenkiinnolla odottaen mitä tuleman pitää.... Pus pus <3 comment-3--="">
Elämä on aika erilaista kuin silloin kun aloitin kirjoittamaan blogia...2010? Mutta muistan, että unelmoin asioista, jotka nyt ovat totta!! Eli itse olen visioinut maailman jossa nyt elän.. Huomaan, että osa unelmistani ja tavoitteistani kaipaavat kyllä päivitystä, hah :) ...ehkäpä aika siis visioida elämääni uusiksi.
On kyllä aivan mahtavaa huomata, että kaikki on tosiaan itsestä kiinni, millaisten ajatuksien annan vaeltaa, millaisia pelkoja minulla on. Kaikki ne tulevat eteen, tavalla tai toisella. Elämä on tosi mielenkiintoinen peli. Ja peili. Osaisi vain aina katsella siitä vinkkelistä, eikä jumiutua tilanteisiin ja asioihin. No oppi tulee matkan varrella. Ihanaa edelleen olla matkalla, tyhmäähän se olisin olla ihan valmis, mitä iloa matkasta enää olisi? Kysyn vaan...!?
Eli jatkan matkaa, mielenkiinnolla odottaen mitä tuleman pitää.... Pus pus <3 comment-3--="">
tiistai 1. tammikuuta 2013
Oikeita kysymyksiä ja vastauksia etsimässä…
On olemassa ihmisiä joita kutsutaan itsekeskeisiksi. Ajattelevat omaa etuaan ensin, joskus muiden kustannuksella.
On olemassa ihmisiä joita kutsutaan uhrautujiksi. Ajattelevat muiden etua ensin, joskus omat tarpeet unohtaen.
Itsekeskeisiä ihmisiä kutsutaan myös itserakkaiksi. Mutta onko itsekeskeisyydessä kyse itserakkaudesta? Rakkaus on pyyteetöntä, rakkaus on anteeksiantavaa kaikenkattavaa hyvyyttä. Ovatko itsekeskeiset teot tehty rakkaudesta itseään kohtaan vai tyytymättömyydestä omaa elämää kohtaan? Uskon jälkimmäiseen… Eikö siis ole kyse nimenomaan rakkauden puutteesta? Rakkauden puutteesta itseään kohtaan.
Rakkaus ei ole myöskään uhrautumista. Voivatko uhrautujan teot siten olla rakkauden tekoja? Vai olisiko kyse rakkauden etsimisestä ja rakkauden puutteesta itseään kohtaan?
Ovatko nämä ihmiset niin kovin erilaisia? Molemmat hakevat ja kaipaavat rakkautta. Itsekeskeinen ihminen hakee onnellisuutta ja rakkautta tekemällä itsekkäitä tekoja. Uhrautuja hakee onnellisuutta ja rakkautta tekemällä tekoja, joiden kautta saisi hyväksynnän ja sitä kautta onnellisuuden ja rakkauden tunteen itseään kohtaan muiden ihmisten välityksellä.
Tavoite on sama, reitit täyttymystä kohtaan vaan erilaisia. Tämä tavoite on yleensä tiedostamaton. Tyytymätön olotila toimii moottorina. Halutaan päästä irti tästä tyytymättömyydestä, etsitään keinoja jotka veisivät kohtia parempaa oloa. Halutaan jotain enemmän, vaikkakaan ei tiedetä mitä se ”enemmän” on. Kyse on rakkaudesta, tai tarkemmin, sen puutteesta.
Itsekeskeisyys ei ole itserakkautta, päinvastoin. Nämä ihmiset usein ovat toivottoman tyytymättömiä omaan elämäänsä ja hakevat onnellisuutta ja hyvää oloa. Sama pätee uhrautujiin. Kuinka voisi rakastaa itseään, jos ei rakasta elämäänsä? Kuinka voisi rakastaa muita, jos ei itseään?
Näillä ihmisillä on oikea tavoite. Rakkaus itseään kohtaan on avain onnellisuuteen. Miten tavoitteeseen pääsee? Kuinka oppia hyväksymään oma elämänsä ja sallia itselleen epäonnistumiset ja virheet? Kuinka voisi nähdä onnen itsessä ja sen jälkeen myös ympärillä? Kuinka rakentaa elämä, josta unelmoi?
Jokainen ansaitsee hyvän elämän. Kaipasit sitten elämyksiä, hyvää ihmissuhdetta, hyvää mieltä tuovia esineitä ja välineitä näiden hankkimiseen. Ei ole itsekeskeisyyttä tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Jokaisen unelmat ovat erilaisia ja jokainen ansaitsee unelmiensa elämän. Se ei ole ahneutta, sillä ei asioiden ja onnellisuuden haluaminen ole muilta ihmisiltä pois. Päinvastoin voit rikastuttaa myös muiden elämää, kun elät itsellesi täydellistä elämääsi. Raha tai välineet eivät itsessään kuitenkaan tuo onnea, vaan onnellisuuden juuret ovat juuri tässä: itsensä rakastamisessa ja hyväksymisessä.
Kuinka sitten rakastaa itseään? Asia on ja ei ole yksinkertainen; et voi pyytää tai pakottaa itseäsi tekemään niin. Rakkaus ei tule käskemällä. Usko, luottamus ja hyväksyntä vievät rakkauteen. Olet matkalla, jossa voit rakentaa elämästäsi sellaisen kuin haluat. Voit hyväksyä keskeneräisyytesi ja rakastaa elämässäsi olevia onnellisia asioita. Rakkaus elämääsi kohtaan on reitti rakkauteen itseäsi kohtaan. Rakkaus on tunne, jota et voi perustella järkesi avulla. Ota vastuu elämästäsi, mutta anna anteeksi itsellesi ettet ole vielä valmis tai että elämäsi ei ole vielä valmis.
Vain sinä voit vaikuttaa siihen miltä elämäsi tuntuu ja näyttää. Et tarvitse siihen ketään muuta kuin itsesi. Kun ymmärrät elämäsi olevan rakkautesi arvoinen, voit tuntea rakkautta niin itseäsi kuin muita kohtaan. . Tien viittana toimivat epäkohdat elämässäsi. Ne eivät ole elämän epäoikeidenmukaisuutta vaan päinvastoin elämän tarjoamia rakkaudellisia neuvoja, asioita joihin sinun tulisi kiinnittää huomioita, jotta pääsisit kohti oman elämäsi täyttymystä.
Tunne elämän hyvyys ja voit huomata askel askeleelta pääseväsi kohti hyvää oloa, onnellisuutta ja rakkautta. Nauti elämästäsi, nauti matkastasi kohti unelmiasi!
On olemassa ihmisiä joita kutsutaan uhrautujiksi. Ajattelevat muiden etua ensin, joskus omat tarpeet unohtaen.
Itsekeskeisiä ihmisiä kutsutaan myös itserakkaiksi. Mutta onko itsekeskeisyydessä kyse itserakkaudesta? Rakkaus on pyyteetöntä, rakkaus on anteeksiantavaa kaikenkattavaa hyvyyttä. Ovatko itsekeskeiset teot tehty rakkaudesta itseään kohtaan vai tyytymättömyydestä omaa elämää kohtaan? Uskon jälkimmäiseen… Eikö siis ole kyse nimenomaan rakkauden puutteesta? Rakkauden puutteesta itseään kohtaan.
Rakkaus ei ole myöskään uhrautumista. Voivatko uhrautujan teot siten olla rakkauden tekoja? Vai olisiko kyse rakkauden etsimisestä ja rakkauden puutteesta itseään kohtaan?
Ovatko nämä ihmiset niin kovin erilaisia? Molemmat hakevat ja kaipaavat rakkautta. Itsekeskeinen ihminen hakee onnellisuutta ja rakkautta tekemällä itsekkäitä tekoja. Uhrautuja hakee onnellisuutta ja rakkautta tekemällä tekoja, joiden kautta saisi hyväksynnän ja sitä kautta onnellisuuden ja rakkauden tunteen itseään kohtaan muiden ihmisten välityksellä.
Tavoite on sama, reitit täyttymystä kohtaan vaan erilaisia. Tämä tavoite on yleensä tiedostamaton. Tyytymätön olotila toimii moottorina. Halutaan päästä irti tästä tyytymättömyydestä, etsitään keinoja jotka veisivät kohtia parempaa oloa. Halutaan jotain enemmän, vaikkakaan ei tiedetä mitä se ”enemmän” on. Kyse on rakkaudesta, tai tarkemmin, sen puutteesta.
Itsekeskeisyys ei ole itserakkautta, päinvastoin. Nämä ihmiset usein ovat toivottoman tyytymättömiä omaan elämäänsä ja hakevat onnellisuutta ja hyvää oloa. Sama pätee uhrautujiin. Kuinka voisi rakastaa itseään, jos ei rakasta elämäänsä? Kuinka voisi rakastaa muita, jos ei itseään?
Näillä ihmisillä on oikea tavoite. Rakkaus itseään kohtaan on avain onnellisuuteen. Miten tavoitteeseen pääsee? Kuinka oppia hyväksymään oma elämänsä ja sallia itselleen epäonnistumiset ja virheet? Kuinka voisi nähdä onnen itsessä ja sen jälkeen myös ympärillä? Kuinka rakentaa elämä, josta unelmoi?
Jokainen ansaitsee hyvän elämän. Kaipasit sitten elämyksiä, hyvää ihmissuhdetta, hyvää mieltä tuovia esineitä ja välineitä näiden hankkimiseen. Ei ole itsekeskeisyyttä tavoitella taloudellista riippumattomuutta. Jokaisen unelmat ovat erilaisia ja jokainen ansaitsee unelmiensa elämän. Se ei ole ahneutta, sillä ei asioiden ja onnellisuuden haluaminen ole muilta ihmisiltä pois. Päinvastoin voit rikastuttaa myös muiden elämää, kun elät itsellesi täydellistä elämääsi. Raha tai välineet eivät itsessään kuitenkaan tuo onnea, vaan onnellisuuden juuret ovat juuri tässä: itsensä rakastamisessa ja hyväksymisessä.
Kuinka sitten rakastaa itseään? Asia on ja ei ole yksinkertainen; et voi pyytää tai pakottaa itseäsi tekemään niin. Rakkaus ei tule käskemällä. Usko, luottamus ja hyväksyntä vievät rakkauteen. Olet matkalla, jossa voit rakentaa elämästäsi sellaisen kuin haluat. Voit hyväksyä keskeneräisyytesi ja rakastaa elämässäsi olevia onnellisia asioita. Rakkaus elämääsi kohtaan on reitti rakkauteen itseäsi kohtaan. Rakkaus on tunne, jota et voi perustella järkesi avulla. Ota vastuu elämästäsi, mutta anna anteeksi itsellesi ettet ole vielä valmis tai että elämäsi ei ole vielä valmis.
Vain sinä voit vaikuttaa siihen miltä elämäsi tuntuu ja näyttää. Et tarvitse siihen ketään muuta kuin itsesi. Kun ymmärrät elämäsi olevan rakkautesi arvoinen, voit tuntea rakkautta niin itseäsi kuin muita kohtaan. . Tien viittana toimivat epäkohdat elämässäsi. Ne eivät ole elämän epäoikeidenmukaisuutta vaan päinvastoin elämän tarjoamia rakkaudellisia neuvoja, asioita joihin sinun tulisi kiinnittää huomioita, jotta pääsisit kohti oman elämäsi täyttymystä.
Tunne elämän hyvyys ja voit huomata askel askeleelta pääseväsi kohti hyvää oloa, onnellisuutta ja rakkautta. Nauti elämästäsi, nauti matkastasi kohti unelmiasi!
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Sanoja
Tämä on niitä hetkiä, että on onnellinen ja surullinen samaan aikaan... Miettii elämän tarkoitusta, omaa rajallisuuttaan ja sitä miten saisi rajoja poistettua. Tietäen, että vaikka elämä tuntuu joskus tylsältä ja merkityksettömältä, niin kaiken takana on tarkoitus, kaikki on merkityksellistä. Sitten surettaa, kun huomaa olevansa niin monen verhon takana. Vaikka voisi vetää ne verhot pois, käyttää mielikuvitustaan ja elää unelma elämäänsä. Mikä rajoittaa? Omat uskomukset, pelot, mielikuvituksen puute. Mitä minä haluan? Mihin olen menossa? Mistä tulossa? Onnellinen on, kun huomaa, että voi tehdä mitä vain! Viedä elämäänsä mihin suuntaan tahansa. Olla vapaa, myös omista kahleistaan. Aika jännää ja huimaa :)
Olen ihmetellyt ihmisten kuoleman pelkoa. Pelkoa kaiken päättymisestä. Itse en pelkää, melkein odotan sitä. Mutta samalla tiedostan, että ennen sitä on päästävä eteenpäin. Muutoin jatkan samasta tilanteesta uudelleen, uusissa kulisseissa. Uskon, että vaikka meillä kaikilla on vapaa tahto, tietyt raamit olemme itsellemme asettaneet ennen tähän elokuvaan hyppäämistämme... Ja sillä hetkellä, kun täältä on poistuttava, sillä hetkellä kun se tapahtuu, olen antanut itselleni ja muille tarvittavan, sekä tietysti myös vastaanottanut, ja minun on mahdollista jatkaa eteenpäin. Olkoon se hetki koska tahansa. Kuolemisessa on surullista se, että ne jotka jäävät tänne, kokevat surua menettämisestä. Silläkin tietysti oma tarkoituksensa, kasvun mahdollisuus.
Ymmärrän tietysti, että on monia maailmankatsomuksia. Toisille kuolema on piste. Minulle se on uuden alku.
Mistähän nämä ajatukset tulivat? Ihan hassua. Ehkä kuitenkin jätän nämä sanat elämään. Toivottavasti eivät loukkaa ketään, tämä on vain minun ajatukseni ja totuuteni joka ei missään nimessä ole se ainut ja oikea. Eihän sellaista totuutta olekaan, joka olisi kaikille sama. Niin monta on totuutta, kuin on meitä kulkijaakin...
Rakkauden täyteisiä onnen hetkisiä kaikkille kanssasisarille ja -veljille <3
Olen ihmetellyt ihmisten kuoleman pelkoa. Pelkoa kaiken päättymisestä. Itse en pelkää, melkein odotan sitä. Mutta samalla tiedostan, että ennen sitä on päästävä eteenpäin. Muutoin jatkan samasta tilanteesta uudelleen, uusissa kulisseissa. Uskon, että vaikka meillä kaikilla on vapaa tahto, tietyt raamit olemme itsellemme asettaneet ennen tähän elokuvaan hyppäämistämme... Ja sillä hetkellä, kun täältä on poistuttava, sillä hetkellä kun se tapahtuu, olen antanut itselleni ja muille tarvittavan, sekä tietysti myös vastaanottanut, ja minun on mahdollista jatkaa eteenpäin. Olkoon se hetki koska tahansa. Kuolemisessa on surullista se, että ne jotka jäävät tänne, kokevat surua menettämisestä. Silläkin tietysti oma tarkoituksensa, kasvun mahdollisuus.
Ymmärrän tietysti, että on monia maailmankatsomuksia. Toisille kuolema on piste. Minulle se on uuden alku.
Mistähän nämä ajatukset tulivat? Ihan hassua. Ehkä kuitenkin jätän nämä sanat elämään. Toivottavasti eivät loukkaa ketään, tämä on vain minun ajatukseni ja totuuteni joka ei missään nimessä ole se ainut ja oikea. Eihän sellaista totuutta olekaan, joka olisi kaikille sama. Niin monta on totuutta, kuin on meitä kulkijaakin...
Rakkauden täyteisiä onnen hetkisiä kaikkille kanssasisarille ja -veljille <3
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Elämä, onni, rakkaus
Katson elämääni. Yritän olla syyttämättä itseäni tekemistäni virheistä, tekemättömistä asioista. Siitä, että vaikka "tiedän" oman totuuteni, en aina jaksa kulkea sen mukaan. Tiedän, että tieni on silti minulle se oikea. Pettymyksen tunteet omaa itseäni kohtaan, oman elämän valintojani kohtaan ovat avaimeni oivalluksiin, ja siten tarpeellisia. Ne eivät ole turhia hidasteita omalla polullani, vaan oppimispolkuni. Ei ole kiire. Hyväksymällä itseni ja elämäni, tilanteet jotka tulevat vastaan, kuljen kohti ymmärrystä. Voin vain elää hetkessä... Koska muuta ei ole, mihinkään muuhun hetkeen en voi vaikuttaa. Voin tehdä valintoja, jotka ovat "vääriä", mutta voinko vaikuttaa niihin valintoihin jälkikäteen? Voin vaikuttaa vain olemassa olevaan hetkeen ja tehdä siinä hetkessä oikealta tuntuvat valinnat. Voin myös valita kärsiväni menneisyyden valinnoista, koska "olen sen ansainnut". Mutta mitä se minulle tekisi? Se aiheuttaisi sen, että kärsisin edelleen myös tässä hetkessä ja taas seuraavassa. Jos tarkastelen valintojani neutraalisti, voin olla onnellinen niistä. Voin olla onnellinen, että olen oppinut jotain noista valinnoista. Voin nyt olla tekemettä samaa virhettä, tänään, tässä hetkessä. Ne ovat avaimeni oivallukseen ja onneen. Siksi olen kiitollinen "virheistäni" ja kokemistani "pettymyksistä".
Onni... Mitä onni on? Odottaako onni täyttymättömien unelmien takana? Onko onni vielä saavuttamattomia haaveita? Tavoitteita, jotka saavuttamalla uskon saavuttavani onnen? Jos onni on tätä, voinko sitä koskaan edes saavuttaa? Silloinhan onni on harhaa. Sillä kun saavutan haaveeni, olen onnellinen saavutuksestani, eli siitä mitä olen saanut aikaan. Mutta... olenko onnellisempi ihminen? Luultavasi asetan itselleni lisää tavoitteita, jotka luulen vieväni minut taas lähemmäksi täydellistä onnellisuutta. Ei se voi olla näin. Ymmärrän, että onneni kumpuaa itsestäni. Itsensä hyväksymisestä. Kun voin olla onnellinen vastaani tulleista asioista, joista olen voinut oppia jotakin ja kun voin nauttia hetkestä joka minulla on juuri nyt, voin olla onnellinen. Auringosta joka paistaa; hiukan jo lämmittäen, kodistani jossa on hyvä olla, siitä, että voin istua tässä sohvalla ja antaa ajatukseni viedä minua oikeaan suuntaan, lämmöstä jota tunnen kun ajattelen läheisiä, rakkaita ihmisiä ja ihmisiä jotka ovat joskus olleet lähelläni ja opettaneet minulle paljon elämästä tai omasta totuudestani, mutta jotka ovat jo jatkaneet omaa matkaansa toisaalla. Ja juuri nyt olen onnellinen tuosta oivalluksesta, en olekaan menettänyt niitä ihmisiä, he ovat edelleen läsnä, joka hetki, opettamiensa asioiden ansiosta. Ja kun mennään vielä syvemmälle, miten voin menettää mitään, koska kaikki mitä minulla on, on vain lainassa. Ja koska en voi omistaa mitään, kuinka voisin mitään menettääkään. Tämä elämä, ympärilläni olevat tavarat, ympärilläni olevat ihmiset. Vierailulla elämässäni. Siksi en voi saavuttaa onnea sillä, että yritän haalia itselleni rahaa, tavaraa, välineitä onneen. Onni on mielentila, onni kumpuaa sisäisestä hyvinvoinnista, hyväksymisestä, luottamisesta, itsensä rakastamisesta.
Rakkaus... Se on se suurin ja mahtavin voima. Rakastamalla itseäni, hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen, voin välittää tuota tunnetta eteenpäin. Rakastaa vastaantulevia ihmisiä (opettajia, kokemuksen antajia, ymmärrykseen ja oivalluksen "välikäsiä"), rakastaa elämää ja olla onnellinen <3
Onni... Mitä onni on? Odottaako onni täyttymättömien unelmien takana? Onko onni vielä saavuttamattomia haaveita? Tavoitteita, jotka saavuttamalla uskon saavuttavani onnen? Jos onni on tätä, voinko sitä koskaan edes saavuttaa? Silloinhan onni on harhaa. Sillä kun saavutan haaveeni, olen onnellinen saavutuksestani, eli siitä mitä olen saanut aikaan. Mutta... olenko onnellisempi ihminen? Luultavasi asetan itselleni lisää tavoitteita, jotka luulen vieväni minut taas lähemmäksi täydellistä onnellisuutta. Ei se voi olla näin. Ymmärrän, että onneni kumpuaa itsestäni. Itsensä hyväksymisestä. Kun voin olla onnellinen vastaani tulleista asioista, joista olen voinut oppia jotakin ja kun voin nauttia hetkestä joka minulla on juuri nyt, voin olla onnellinen. Auringosta joka paistaa; hiukan jo lämmittäen, kodistani jossa on hyvä olla, siitä, että voin istua tässä sohvalla ja antaa ajatukseni viedä minua oikeaan suuntaan, lämmöstä jota tunnen kun ajattelen läheisiä, rakkaita ihmisiä ja ihmisiä jotka ovat joskus olleet lähelläni ja opettaneet minulle paljon elämästä tai omasta totuudestani, mutta jotka ovat jo jatkaneet omaa matkaansa toisaalla. Ja juuri nyt olen onnellinen tuosta oivalluksesta, en olekaan menettänyt niitä ihmisiä, he ovat edelleen läsnä, joka hetki, opettamiensa asioiden ansiosta. Ja kun mennään vielä syvemmälle, miten voin menettää mitään, koska kaikki mitä minulla on, on vain lainassa. Ja koska en voi omistaa mitään, kuinka voisin mitään menettääkään. Tämä elämä, ympärilläni olevat tavarat, ympärilläni olevat ihmiset. Vierailulla elämässäni. Siksi en voi saavuttaa onnea sillä, että yritän haalia itselleni rahaa, tavaraa, välineitä onneen. Onni on mielentila, onni kumpuaa sisäisestä hyvinvoinnista, hyväksymisestä, luottamisesta, itsensä rakastamisesta.
Rakkaus... Se on se suurin ja mahtavin voima. Rakastamalla itseäni, hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen, voin välittää tuota tunnetta eteenpäin. Rakastaa vastaantulevia ihmisiä (opettajia, kokemuksen antajia, ymmärrykseen ja oivalluksen "välikäsiä"), rakastaa elämää ja olla onnellinen <3
torstai 1. joulukuuta 2011
Pitkä hiljaisuus...
Aika kulkee ja kiihtyy niin huimaa vauhtia, että perässä ei meinaa pysyä. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja ne tapahtumat jotka ennen sisältyivät koko vuoteen, voi kokea ennätystahtia; puolessa vuodessa, kuukaudessa, viikossa...? Huimaa! Tietokoneenikaan ei ilmeisesti meinaa pysyä perässä...jumittaa, jumittaa... :D
Sain ihanalta Vapauden tien Angelilta tunnustuksen jo yli kuukausi sitten: http://vapaudentie.blogspot.com/2011/10/lisaa-tunnustuksia.html
Lupaan myös palata tähän vielä hiukan myöhemmin. Kiitos vielä kerran <3
On niin hyvä ja keveä mieli... Hetken seikkailin täällä blogimaailmassa ja kohtasin taas uusia ihania, inspiroivia ja ajatteluun kehottavia blogeja, kirjoittajia ja kirjoituksia. Kiitos teille kaikille <3 Samalla sitä huomaa kuinka tärkeää on viedä asiaa eteenpäin ja kuinka pienet sanat ja teot (RAKKAUS!) voi vaikuttaa kenen tahansa elämään; antaen sysäyksen oikealle polulle, palauttaen mieleen mikä tässä elämässä on tärkeää tai "vain" piristävän päivää niin että hyvää kulkeutuu taas dominopelin lailla eteenpäin. Kuinka tärkeää onkaan välittää rakkautta omilla tekemisillään ja valinnoillaan eteenpäin. Joka hetki. Ei tarvita suuria tekoja; pienen pienet arkipäivän valinnat ja positiiviset, rakkaudentäyteiset ajatukset tekevät maailmastamme paremman. Ja kun teemme tai ajattelemme asiat sydämestämme käsin, emme voi kulkea harhaan.
Minulla on ollut kausi, jossa olen kulkenut kuin unissakävelijä... Ehkäpä se on tullut tarpeeseen? Olen tavannut ihmisiä, joita en ehkä muutoin olisi juuri nyt kohdannut. Olen kohdannut tapahtumia, jotka eivät ehkä muutoin olisi tulleet vastaan. Mutta mistä tämä minua muistuttaa? Siitä, että pinnan alla on edelleen paljon vanhoja käyttäytymismalleja, oppeja, toimintatapoja, joita on helppo lähteä noudattamaan, kun ego koettaa vastustaa muutosta. Toisin sanoen pintaan pulpahtaa vanhoja käsittelemättömiä asioita, jotka on viimeistään nyt purettava auki. Asiat tietysti tapahtuvat ajallaan ja tarkoituksenmukaisesti. En siis sure sitä, että olen käyttänyt aikaani "turhaan". Katson nyt vain tähän hetkeen. Se on ollut unohduksissa usein tässä puolen vuoden aikana. Olen elänyt niin menneisyydessä kuin tulevassa, vaikka TIEDÄN ja TIEDOSTAN, ettei se ole millään lailla tarpeen vaan päinvastoin täysin turhaa...siten käytän energiaani sellaiseen mitä ei edes ole olemassa. Sillä...muistutukseksi vielä itselleni...on vain tämä hetki. Ei ole muuta. Kun olen tässä hetkessä onnellinen ja rakastava, se riittää. Se riittää muuttamaan maailmani runsauden ja rakkauden lähteeksi <3
Teen nyt itseni kanssa sopimuksen (tee sinäkin!). Jos mieli lähtee harhailemaan menneeseen, tulevaan, epäilyihin, katkeruuteen, epäoikeudenmukaisuuteen...mihin tahansa negatiiviseen...palautan sen lempeästi juuri tähän olemassa olevaan hetkeen ja tunnen sen hyvän olon ja täydellisyyden tunteen, mikä on tässä hetkessä, tässä tilanteessa. Mitä minulta puuttuu juuri nyt? Ei mitään. Minulla on ihana rauhallinen koti, kissa kyljessäni ja olen onnellinen. Jos annan ajatukseni soljua ensi viikon kiireisiin, koen ahdistusta asiasta joka ei ole tapahtunut. Jos annan ajatukseni mennä menneisyyden virheeseen, koen syyllisyyttä asiasta joka ei ole tapahtunut..nyt. Samalla kun koen nämä tunteet asioista, jotka eivät ole tässä hetkessä, myrkytän myös tämän hetken mikä on käsillä. Ja näin kuljen eteenpäin pahimmillaan epätoivon ja synkkyyden saattelemana. Mutta jos ihan oikeasti nautin tästä meneillään olevasta hetkestä, en luo muuta kuin onnea ja rakkautta elämääni ja voin kulkea elämääni ruusunpunaiset lasit silmilläni ja nauttia elämästä ja hetkestä.
Iloisia ja valon täyteisiä hetkiä meille kaikille <3
Sain ihanalta Vapauden tien Angelilta tunnustuksen jo yli kuukausi sitten: http://vapaudentie.blogspot.com/2011/10/lisaa-tunnustuksia.html
Lupaan myös palata tähän vielä hiukan myöhemmin. Kiitos vielä kerran <3
On niin hyvä ja keveä mieli... Hetken seikkailin täällä blogimaailmassa ja kohtasin taas uusia ihania, inspiroivia ja ajatteluun kehottavia blogeja, kirjoittajia ja kirjoituksia. Kiitos teille kaikille <3 Samalla sitä huomaa kuinka tärkeää on viedä asiaa eteenpäin ja kuinka pienet sanat ja teot (RAKKAUS!) voi vaikuttaa kenen tahansa elämään; antaen sysäyksen oikealle polulle, palauttaen mieleen mikä tässä elämässä on tärkeää tai "vain" piristävän päivää niin että hyvää kulkeutuu taas dominopelin lailla eteenpäin. Kuinka tärkeää onkaan välittää rakkautta omilla tekemisillään ja valinnoillaan eteenpäin. Joka hetki. Ei tarvita suuria tekoja; pienen pienet arkipäivän valinnat ja positiiviset, rakkaudentäyteiset ajatukset tekevät maailmastamme paremman. Ja kun teemme tai ajattelemme asiat sydämestämme käsin, emme voi kulkea harhaan.
Minulla on ollut kausi, jossa olen kulkenut kuin unissakävelijä... Ehkäpä se on tullut tarpeeseen? Olen tavannut ihmisiä, joita en ehkä muutoin olisi juuri nyt kohdannut. Olen kohdannut tapahtumia, jotka eivät ehkä muutoin olisi tulleet vastaan. Mutta mistä tämä minua muistuttaa? Siitä, että pinnan alla on edelleen paljon vanhoja käyttäytymismalleja, oppeja, toimintatapoja, joita on helppo lähteä noudattamaan, kun ego koettaa vastustaa muutosta. Toisin sanoen pintaan pulpahtaa vanhoja käsittelemättömiä asioita, jotka on viimeistään nyt purettava auki. Asiat tietysti tapahtuvat ajallaan ja tarkoituksenmukaisesti. En siis sure sitä, että olen käyttänyt aikaani "turhaan". Katson nyt vain tähän hetkeen. Se on ollut unohduksissa usein tässä puolen vuoden aikana. Olen elänyt niin menneisyydessä kuin tulevassa, vaikka TIEDÄN ja TIEDOSTAN, ettei se ole millään lailla tarpeen vaan päinvastoin täysin turhaa...siten käytän energiaani sellaiseen mitä ei edes ole olemassa. Sillä...muistutukseksi vielä itselleni...on vain tämä hetki. Ei ole muuta. Kun olen tässä hetkessä onnellinen ja rakastava, se riittää. Se riittää muuttamaan maailmani runsauden ja rakkauden lähteeksi <3
Teen nyt itseni kanssa sopimuksen (tee sinäkin!). Jos mieli lähtee harhailemaan menneeseen, tulevaan, epäilyihin, katkeruuteen, epäoikeudenmukaisuuteen...mihin tahansa negatiiviseen...palautan sen lempeästi juuri tähän olemassa olevaan hetkeen ja tunnen sen hyvän olon ja täydellisyyden tunteen, mikä on tässä hetkessä, tässä tilanteessa. Mitä minulta puuttuu juuri nyt? Ei mitään. Minulla on ihana rauhallinen koti, kissa kyljessäni ja olen onnellinen. Jos annan ajatukseni soljua ensi viikon kiireisiin, koen ahdistusta asiasta joka ei ole tapahtunut. Jos annan ajatukseni mennä menneisyyden virheeseen, koen syyllisyyttä asiasta joka ei ole tapahtunut..nyt. Samalla kun koen nämä tunteet asioista, jotka eivät ole tässä hetkessä, myrkytän myös tämän hetken mikä on käsillä. Ja näin kuljen eteenpäin pahimmillaan epätoivon ja synkkyyden saattelemana. Mutta jos ihan oikeasti nautin tästä meneillään olevasta hetkestä, en luo muuta kuin onnea ja rakkautta elämääni ja voin kulkea elämääni ruusunpunaiset lasit silmilläni ja nauttia elämästä ja hetkestä.
Iloisia ja valon täyteisiä hetkiä meille kaikille <3
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Avaimet
Avaimet... ovat kädessäni,
lukko on löydetty.
pitkän, pitkän etsimisen jälkeen..
pyörittele avaimia,
työnnän taskun pohjalle.
kun ne ovat nyt siinä kädessäni,
en halua avata lukkoa,
pelkään...
miten elämä muuttuu?
mitä jätän taakseni?
unohdan, että se kaikki on parempaa
kuin tämä harha;
unikuva
"luovuta jo", sanon itselleni,
"on jo aika"....
"vielä vähän, vielä hetki", vastaan itselleni,
"sitten otan avaimeni ja avaan lukon".
lupaan
lukko on löydetty.
pitkän, pitkän etsimisen jälkeen..
pyörittele avaimia,
työnnän taskun pohjalle.
kun ne ovat nyt siinä kädessäni,
en halua avata lukkoa,
pelkään...
miten elämä muuttuu?
mitä jätän taakseni?
unohdan, että se kaikki on parempaa
kuin tämä harha;
unikuva
"luovuta jo", sanon itselleni,
"on jo aika"....
"vielä vähän, vielä hetki", vastaan itselleni,
"sitten otan avaimeni ja avaan lukon".
lupaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)