En pidä puhumisesta, on helpompi tuoda asiansa esille kirjallisesti. Toisinaan huomaan kuitenkin sopivan tilanteen tultua puhuvani tunteella aiheesta joka on minulle läheinen. Silloin haluan ehdottomasti tuoda asiani esille kuulijalle. Ehkä liiankin voimakkaasti. Asiat joista voisin keskustella ja keskustella ovat tässä blogissanikin esille tuomat asiat; henkinen kasvu, suhtautuminen elämään, oikea ravinto ja elämän tarkoitus. Näihin asioihin en kyllästy. Kun aletaan keskustelemaan päivän säästä tai naapurin ongelmista, olen onneton keskustelija.
Huomaan, että jotkut ihmiset vaivaantuvat seurastani, kun en osaa harrastaa small talkia. Huomaan itsekin välillä vaivaantuvani siitä. Aika usein ymmärrän päästää tunteesta irti, kun tiedostan sen tarpeettomuuden. Toki voin läheisteni kanssa puhua pitkäänkin "turhista" asiaoista, mutta vieraammalle henkilölle puhuminen on minusta tarpeetonta ellei sen takana ole syvempää. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta koen sen toisin. Viljelen hymyjä ja ystävällisiä sanoja monille, jutusteluun en vain näe tarvetta. Toki kuuntelen ja pyrin auttamaan, jos minua lähestytään. Ja onkin todella antoisaa, kun huomaa, että voi toisella antaa jotain vaikka sillä hymyllä tai ystävällisellä sanalla. Ainoastaan tyhjät sanat ovat turhuutta. Miksi täyttää hiljaisuutta? Hiljaisuus antaa paljon enemmän kuin tyhjät puheet.
Löysin tänään sisältä itsestäni puhtaan ja aidon olennon. Tässä olennossa ei ollut mitään negatiivista, ei mitään väärää. Se oli täydellinen, täydellistä rakkautta ja valoa. Kun kuorin egoni, mieleni ja fyysisen kehoni aidon itseni ympäriltä, huomasin alla olevan kauneuden. Tämä täydellisyys löytyy meistä jokaisesta. Mikä ihana totuus! Tätä on vaikea pukea sanoiksi... Olin meditaatioillassa ja työstimme kehon symmetriaa. Tämän meditaation aikana pääsin tapaamaan omaa täydellisyyttäni, omaa jumaluuttani. Näin uskon. Koska tiedän, mitä voin saavuttaa, kun pidän katseeni oikeassa suunnassa, on eteenpäin kulkeminen taas asteen helpompaa. Vaikka matka on pitkä, voin sen kulkua jouduttaa. En yksinkertaisesti halua enään tähän ihmiskehoon painimaan samojen ongelmien kanssa vuodesta, vuosisadasta ja vuosituhannesta toiseen. Haluan jo tästä kehosta pois. Ainut keino tähän pyrkimykseen on itsensä työstäminen. Työstää ongelmat yksi kerrallaan läpi. Hyväksyä se tosiasia, että ongelmiaan ei pääse pakoon, kaikki on käytävä läpi.
satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti