sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Olisikohan aika...

kertoa tästä päivästä jotain itselle ja muille...? Hetki on taas vierähtänyt...

Kuuntelen hiljaisuutta ja ulkoa kantautuvia kaupungin ääniä. Pikkuinen nukkuu huoneessaan ja isompi on vielä ystävänsä luona. Kissa, tuo salaperäinen "vakoojani" kiertelee ympäri asuntoa ja tarkkailee. On aikaa olla yksin. On aikaa tarkkailla omia ajatuksiaan. Tutkia ja kuunnella mitä tunnen, miksi tunnen?

Välillä hengästyn, enkä pysy mukana tässä liikkeessä, yritän laittaa jarrua eteen, mutta se vie sittenkin, elämä siis. Kuinka olisikin ihana vain heittäytyä matkaan mukaan, jarruttamatta. Sekin aika tulee. Kun vain annan sen tulla. Aika nopeutuu, muutokset ja tapahtumat seuraavat toistaan. Maailma, joka meillä on edessämme murenee. Mutta mitä on luvassa? Se riippuu meistä itsestämme, se riippuu minusta, sinusta. Kumpa vain uskaltaisimme hypätä virran vietäväksi, kohti uutta parempaa maailmaa. Astua seuraavalle tasolle tässä valtavassa, suuressa näytöksessä jota luomme itsellemme. Meitä varten.

Kaipaan... Kaipaan kotiin. Miksi sitten takerrun kynsin hampain tähän kaikkeen harhaan? On elettävä mukana näytöksessä, opittava; luotava kokemuksia jotka auttavat oppimaan.

Onko aika luopua...egosta ja harhasta? Onko aika antaa todellisen itsen kummuta sisältä? Ripustaa tämä panssari naulaan todellisen itsen tieltä?

En tiedä. Mutta vastaus tulee kun on aika. Niin kuin kaikkeen muuhunkin. On siis jatkettava ja yritettävä pysyä mukana....

Rakkautta ja ihanaa ihanaa auringon paistetta!

Satu

2 kommenttia: