Tänään

Aurinko paistaa! Ihanaa! Istun hostellin oleskelutilassa ja annan ajatuksieni virrata... On taas koulutusviikonloppu, järjestyksessään neljäs. Kaksi pitempää kurssijaksoa vielä edessä. Mahtavaa, että saan olla juuri nyt juuri tässä.

Kaikenlaisia tunteita on käyty lävitse taas tässä kuukauden aikana. Ei suinkaan kaikki hyviä, päinvastoin, mutta sitten on niitä hetkiä kun huomaa, että nuo kaikki käydyt asiat ja tunteet vievät eteenpäin ja ovat tarpeen. Kun ne on jonkin asian kerran juurta jaksaen käynyt läpi, tadaa, se asia on poissa. Voi taas siirtyä seuraavaan...

Kuinka onkaan tapahtunut paljon tässä vuoden aikana. Uskomattoman paljon. Vaikka on niitä hetkiä, että miettii, olenko jäänyt paikoilleni, huomaa taaksepäin katsoessa, ettei niin todellakaan ole tapahtunut. Välillä tuntuu, kuin en olisi ansainnut kaikkea tätä. Mutta... Miksi ihmeessä en olisi? Meistä jokainen on ansainnut elämässään ihan kaiken, mitään väärää tai vääryyttä ei ole olemassakaan. On vain kokemuksia. Itse jokainen määrittelee sen miten tuon kokemuksen käsittelee. Toiselle epäonnistuminen voi olla elämää suurempi asia, toinen vain kohauttaa olkapäitään ja on kiitollinen siitä, että osaa tehdä asian toisin seuraavalla kerralla. Onko asia siis "hyvä" vai "paha"? Pahaa tai hyvää ei ole olemassa, on kokemuksia, jotka koetaan eri tavalla. Se "paha" mikä meitä jokaista joskus koskettaa, on oman mielemme mörkö. Ja nuo möröt tulevat omasta mielestämme, päämme sisältä. Siitä miten koemme asiat. Pelot, joita meillä kaikilla on runsain mitoin, taas synnyttävät möröt mieliimme.

Mitä tapahtuisi, jos en pelkäisi mitään? Jos päättäisinkin pelon sijaan, että ottaisin asiat vastaan sellaisenaan. Jos päättäisin luottaa siihen, että elämä kantaa? No, sehän kantaa! Eikä mitään, ei kertakaikkiaan mitään, pahaa voi tapahtua... Kun uskoo hyviin asioihin ja niiden tapahtumiseen, ne myös tulevat eteen, ihan varmasti :) Jotkus tie on kivikkoisempi, mutta mutkienkin takaa löytää auringon paisteen.

Hyvä niin... Hyvä tässä... Hyvä tässä hetkessä.