Työskentelyä kera itsen...

Tuoreita tunnelmia energiaterapeuttikoulutuksen ensimmäisestä koulutusviikonlopusta...

Huimaa ja rankkaa ja ihanaa ja työntäyteistä ja... listaa voisi jatkaa loputtomiin, niin monenlaisia tunteita ja olotiloja noiden kolmen päivän aikana on tullut käytyä lävitse. Eikä se suinkaan pääty tähän, työ jatkuu ja perääntyminen ei ole mahdollista. On jatkettava eteenpäin, koska se on ainut tie mikä vie perille. Ihanaa olla matkalla!

On hienoa huomata, että jotkut asiat, joita on pitänyt jo aikaisemminkin totuuksina, ymmärtää astetta syvemmin. Huomaakin että vaikka tietää, ei tiedäkään oikeastaan yhtään mitään! Maailma näyttää niin paljon uusia tasoja ja syvyyksiä, joista voi ammentaa itselleen oikeaa "tietoa". Tiedän, hullua! Mutta totta! Itsensä kanssa pääsee kyllä aikamoisille seikkailuille.

Ja kun auttaa itseään, auttaa koko maailmankaikkeutta :)

Ilo

On tämä elämän peli niin mielenkiintoista ja ihanaa! Vaikka tapahtuu surullisia asioita voi kuitenkin katsoa eteenpäin hymyillen kyynelten läpi; tietäen että polkua voi suunnata vain eteenpäin.

Muutama päivä sitten harteiltani tippui monta monta kiloa painoa. Tämä tapahtui ikävien asioiden kautta, mutta samalla tunsia iloa tietäen että kaikki tapahtui oikein ja juuri oikeana hetkenä. Nyt on askel kevyempi, painoa vähemmän ja mikä on erityisen hienoa; olen antanut itselleni anteeksi! En tunne syyllisyyttä, en häpeää. Ehkä kuitenkin hieman pelkoa tulevaa kohtaan, mutta enimmäkseen iloa ja onnea elämän käänteistä. Yksi tie on kuljettu loppuun vakaasti harkiten ja vihdoin yhteisymmärryksessä.

Ilossa piilee kyllä suuri voima! Vaikka olen ollut positiivinen ja luottavainen elämään, huomaan nyt vasta ilon puutteen ja sen vaikutuksen. Huomaan, kuinka aito ilo on ollut minulta pitkään kadoksissa. Kuinka ihana on päästää kupliva nauru ulos, hymyillä sydämensä pohjasta. Ilolla nämä elämän käänteet tulisi aina ottaa vastaan.

Näin enkelitkin ovat usein viestittäeet; ei elämän tarvitse olla vakavaa! <3

En ole "ehtinyt" vähään aikaan käydä täällä blogimaailmassa. Tämänhetkinen työni ja tulevan työn suunnittelu on vienyt melkein kaiken energian ja olen unohtanut, että täältähän sitä juuri saa lisää! Ihana oli taas lukea muiden ajatuksia, kiitos teille ihanat bloggarit, kun tuotte positiivisia ilon ja rakkauden täyteisiä ajatuksia jaettavaksi. Taas on mieli kevyt ja tunnen että kaikki on mahdollista!

Arkielämä on pyörinyt negatiivisissa pyörteissä. Töissä vuoroin pyydetään jäämään ja vuoroin toivotetaan hyvää jatkoa. Kiitos, mutta ei kiitos. Tuli taasen selväksi, että ei ole enää minun paikkani kuulua tuohon oravanpyörään. En halua olla mukana tuossa maailmassa ankeuttajien joukossa... Anteeksi, hiukan karkeasti sanottu, mutta olen viime päivinä ikävä kyllä itsekin pyörinyt noissa negatiivisissa tunteissa. Nyt on lopullinen päätös tehty. Mieluummin katson hymyssä suin tähän hetkeen ja tulevaan. Eiköhän luottamukseni elämään kanna niin, että saan itselleni ja lapsilleni kaiken mitä tarvitsemme, vaikka jäänkin ilman säännöllisiä tuloja.

Luin juuri Tuulin postauksen ja jäin haaveilemaan tulevasta ajasta... Rakkauden täyteisestä elämästä jossa edellisen kaltaiset pohdiskelut eivät ole tarpeen. Ei ole olemassa mustasukkaisuutta, omistushalua, katkeruutta. Toisistaan pitävät ihmiset voivat elää rakastaen yhdessä tai erikseen. Iman sitoumuksia, koska niihin ei ole tarvetta.

Mutta tärkeintä on tämä hetki, koska muuta ei ole... Koetan siis elää yllä olevan mukaisesti, vain siten siitä tulee totta. Lupaan yrittää muistaa sen myös arjessa, vaikka kuinka ego yrittäisi purnata vastaan. Tai en yritä vaan muistan :)

Rakkaudella
Satu

Uusi vuosi 2011

Uusi vuosi 2011... Vaikkei vuoden vaihtumisella tai ajan kulumisella olekaan mitään merkitystä (minkä ajan? :) on tämä vuoden vaihde hyvä hetki pysähtyä ja katsoa tähän hetkeen (jos / kun ei kykene sitä koko ajan tekemään); onko näin hyvä, olenko kulkenut omaa polkuani, toteuttanut sielun suunnitelmaani?

Oma vuoteni on ollut etsintää ja löytämistäkin. Pieni pikakertaus vuoteen 2010...

Kävin cammalot 1 -kurssin maaliskuussa. Kurssia ennen kävin usein meditaatioilloissa. Olin taas parin vuoden tauon jälkeen hakenut elämäni suuntaa henkisen polun kautta (tai miten ikinä sen nyt haluaa ilmaista...). Suhtautumiseni ravintoon alkoi muuttua, kuten myös suhtautumiseni muihin ihmisiin ja koko elämään. Olin kurssia ennen syönyt hiilaripitoista sekaravintoa, mutta yhtäkkiä kurssin käytyäni ei eläinkunnantuotteiden nauttiminen tuntunut "oikealta". Aloin etsimään tietoa netistä ja muuttamaan ruokavaliotani puhtaampaan suuntaan. Jätin hiilareita vähemmälle ja söin lisäaineettomampaa ja luomumpaa ruokaa. Tämän innostuksen myötä löysin tämän blogimaailman, joka oli aiemmin ollut täysin tuntematon minulle. Oli ihana löytää samanmielisiä ihmisiä, olinhan kulkenut yksin etsimässä omaa polkuani. Nyt tuntui mukavalta että voin jakaa ja kuulla kokemuksia, vaikkakin netin välityksellä (mitä väliä mistä?). Pikkuhiljaa löysin samanmielisiä tuttavia läheltäkin. Olen kuitenkin aina ollut tietyllä tavalla erakkoluonne, tarvitsen paljon omaa rauhaa. Tämä on johtunut siitä, että ihmisten seura on uuvuttaa minut. Poikkeuksiakin on, sielun sisaren tai veljen tapaaminen esimerkiksi. Ehkä kuitenkin perimmäinen syy siihen, että en viihdy pitkiä aikoja uudessa seurassa, on tietynlainen ujous. "Pelkään" uusia ihmisiä ja sitä minkälaisen kuvan luon itsestäni muille. Hiljaisuuteni saatetaan tulkita väärin. Tätä pohtiessani tuli mieleen seikka, jonka olen viime aikoina huomionut. Miksi en halua katsoa ihmisiä? Siis oikeasti katsoa silmiin? Katson kyllä päin, mutta kun katson syvälle silmiin, tulee pelko. Mitä pelkään näkeväni? Täytyypäs ottaa selvää... :)

Oikeastaan olisi ihana jakaa arkensa pienessä kyläyhteisössä (tai vaikka yhteisessä pihapiirissä) maaseudun rauhassa, jossa eläisi samanhenkisiä kulkijoita. Rauhaisaa omavaraistalouselämää, josta ei puuttuisi rakkautta tai elämästä nauttimista ja hauskanpitoa :) Yhteisiä meditaatiohetkiä ja luonnon ja kaiken elämän kunniottamista... <3 Uskaltaisikohan manifestoida toiveen todeksi...? Olisiko jo aika oikea...?

No niin ja takaisin menneeseen... Samalla kun eteeni avautui uusi maailma, sain paljon tietoa mitä ei löydä mediasta kovinkaan usein. Tämän tiedon pohjalta kyseenalaistin monia asioita, mitä aikaisemmin olin pitänyt totuutena; terveydenhuolto, ravitsemusoppi, teollisuus ja ylipäätään rehellisyyden mitä noiden asioiden takana tulisi olla. Näin ihmisten raadollisuuden, mikä liittyy tarpeeseen kerätä maallista mammonaa keinolla millä hyvänsä. Kuinka meitä ihmisiä käytetään (ja itse käytämme muita) pelinappuloina. Tämä itsekkyys on koko ihmiskunnan synti, joka johtuu ainakin osittan erillisyyden harhasta. Teemme pahaa muille tajuamatta että samalla teemme sen myös itsellemme... Kokonaisuus alkoi hahmottumaan...

Halusin pois oravanpyörästä, en halunnut olla enää mukana tässä sairaassa yhteiskunnassa ja niimpä ilmoitin töissä jättäytyväni pois huhtikuussa 2011. Oikeastaan kyseenalaistin koko elämäni ja samalla myös parisuhteeseeni. Kaipasin kerralla muutokseen, kaikki mikä ei tuntunut oikealta piti muuttaa.

Syksyllä kävin Cammalton 2 kurssin ja taas katselin maailmaa hiukan eri kulmasta. Ymmärsin, että asioiden hoitaminen pois päiväjärjestyksestä ole välttämättä oikea tapa. Ensin on ymmärrettävä miksi nuo asiat on tuotu eteeni, mikä oppiläksy tai asia noiden tapahtumien, ihmisten tai asioiden takana on. Tein taas käännöksen, ilmoitin töissä, että jään osa-aikaiseksi ja eroamisen sijasta parisuhteessa eletään nyt "aikalisä"-vaihetta.

Mitä tuleman pitää... Olen perustamassa omaa yritystä, jotta voin työskennellä rakastamieni asioiden parissa. Käyn muutamia kursseja ja kouluttaudun energiaterapeutiksi kuluvan vuoden aikana. Aion nauttia joka hetkestä! Ihana vapaus! Vielä on matkaa tavoitteisiin, mutta oikeaan suuntaan tunnen olevani matkalla :) Vielä en tiedä miten asiat tulevat järjestymään, lähinnä talous jännittää, mutta luotan siihen että ne järjestyvät joka tapauksessa oikein. Vuosi sitten en olisi uskaltanut sanoa näin. Kiitos universumi, kiitos minä.

Ai niin ruuasta vielä; maistoin jouluna pitkästä aikaa kalaa, lähijärvestä pyydettyä kuhaa ja toissapäiväni isäni pyytämää hirveä. Tämä tuntuu nyt oikealta. En halua syödä ruuaksi tuotettua "tuotetta" eli tehokasvatettua eläintä, mutta satunnaisesti voin syödä eläintä, jonka tiedän eläneen vapaan elämän. Energiaa ja elävää organismiahan me olemme kaikki. Kunnioitetaan itseämme ja kaikkia muita täällä, myös ravintoa oli se sitten eläinperäistä tai jotain muuta. Eiks niin :)

Rakkautta, iloa ja valoa
satu

Miete...

En halua enempää kuin mitä tarvitsen

En tarvitse enempää kuin mitä minulla on

Sen mitä tarvitsen tulen myös saamaan

...en enempää, en vähempää...

Olen kiitollinen siitä mitä minulla on

Herääminen

John Cosgrove Cammalot®

"Saan ja annan rakkautta kaikessa mitä teen.

Olen kiitollinen Jumalalle elämän lahjasta, ja sen minulle antamasta mahdollisuudesta kehittyä.

Olen rehellinen ollessani yhteydessä muiden kanssa, sekä aineellisella että tunnetasolla.

Teen työtä tietäen auttavani siten itseni ja yhteiskunnan kehittymistä.

Osoitan kunnioitusta ja arvostusta niille jotka ovat minua vanhempia, ja kuuntelen kaikkia.

Näen Jumalallisen itsessäni, ja kaikissa olennoissa.

Otan vastuun kaikesta elämässäni, myös loukatuksi tulemisen ja kivun tunteista, tietäen että olen luonut kaiken elämässäni. En siis syytä ketään muuta.

En murehdi asioita, tiedän että elämä on turvallista elää ja Jumalallinen Suunnitelma on täydellinen.

Luotan näin Jumalaan, itseeni ja elämän kulkuun.

Kaiken mitä teen, teen sillä aikomuksella että palvelen muita.

Olen se mikä on.

Olen YKSI.

***************

Toista nämä sanat joka aamu kolme kertaa, ennen kuin aloitat päiväsi. Sen tekeminen tulee viemään nuo asiat alitajuntaasi, ja tekee niistä tietoisena olemisen helpommaksi ajan myötä. Sanat on suunniteltu siten, että ne tuovat syvenevän tietoisuuden Itsestä tietoisuuteesi, ja sanat ovat myös täynnä energioita joilla on
herättävä vaikutus ajan myötä.
Sanat on suunniteltu toimimaan tietyllä tavalla, ja ne on energisoitu hyvin erityisellä tavalla, joten käytäthän sanoja aina tässä muodossa, muuttamatta niitä itse. Voit halutessasi antaa tämän tekstin kenelle tahansa joka on siitä kiinnostunut, kunhan sitä ei muuteta millään tapaa."

Ajatuksia, pohdintoja, oivalluksia

On tarve vielä jatkaa...

Onko syynä saamani magneettiranneke tai mikä tahansa, niin tällä hetkellä olotilani on ihanaisen rauhallinen, levollinen. Samaa ei voi sanoa muista lähipäivistä. Liiallinen syöminen ja ei niin rauhalliset joulun pyhät vetivät energiatasoja alaspäin. Eilen jopa tunsin olevani alinta sakkaa. Tunsin että olen kylmästi hylännyt kaiken mitä olen saanut (henkisellä tasolla). Aikani tässä tunteessa pyöriskeltyäni pyysin apua tähän olotilaani ja sainkin sitä välittömästi. Rakkaus valui ympärilleni ja sisälleni. Näin virheeni, mutta lempeällä tavalla. Tunsin asiat jotka voisin tehdä toisin rakkauden avulla. Huomasin, että olen monessa asiassa itsekäs, vaikka olen kuvitellut päinvastaista. Voin antaa toisella tapaa itsestäni enemmän ja vastaanottajan mukaisesti. Ei palvellakseni omia tarkoitusperiäni (tätä ei yleensä edes tiedosta!) vaan siten kun kyseinen ihminen tai mikä tahansa asia/eläin/kasvi jne. tarvitsee.

Maailma kaipaa kunnioitusta... Kunnioitus - rakkaus, eikö se olekin sama asia? Eivätkö kaikki tiet viekin sitä kohden? Kuinka pitää se tietoisuudessa joka hetki? Muistaa se silläkin sekunnilla kun elämä näyttää käänteisen puolensa. Jokaisen vastoinkäymisenkin takana on rakkaus. Joku oppiläksy on opittavana. Vastoinkäymisen syy ei aina löydy karmasta. Toki karmaa voi olla asioiden takana, mutta kyseessä voi olla vain keino jonkin asian oivaltamiseen. Ole siis kiitollinen elämän käänteistä, niin hyvistä kuin huonoistakin. Ne vievät sinut kohti rakkautta. Kohti itseoivallusta. Kohti valaistumista.

Muistan ajan jolloin jollain tasolla jo tiedostin tämän, mutta en niinkään kokenut sitä tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi. Elämä oli mielenkiintoista ilman mitään ylimääräisiä ponnisteluja kohti... jotain ... En tuolloin osannut ajatella mitä se jotain olisi. Päinvastoin ajattelin, että liian henkinen elämä olisi tylsää. Mitä voi saada hiljaisuudesta? Pala palalta olen rakentanut omaa maailmankuvaani ja se on paljastanut itsestä ja muista paljon. Ymmärrän että kaikki kokemani on ollut tarpeen, oli yritettävä ensin saada täyttymystä tästä maailmasta. Mutta se ei enää riittänyt. Huomaan, että suhtautumiseni elämään on muuttunut täysin ja muuttanut minut täysin. Ja tulee vielä muuttamaan minut täysin.

Pelkomme hallitsee elämistämme. Mutta tieto siitä, että pelko on turhaa ja kaikki pelkomme lähtee sisältämme, helpottaa pelon tunnetta, pelon tuntemista. Pelkään edelleen monia asioita, mutta voin rehellisesti sanoa, että monien turhien pelkojen kadottua olen löytänyt onnen. Ennen jouduin kantamaan huolta, pelkäämään, mitä esimerkiksi tapahtuu lapsilleni kun kuolen. Nyt tiedän pelon olevan turhaa. Kun niin tapahtuu, aika on oikea ja se kuuluu myös lasteni elämänpolkuun. Kaikki jatkuu oikein eikä voi tapahtua mitään väärää. Olen vapautunut liiasta kontrolloimisesta ja lankojen pitämisestä käsissä. Ei ole syytä pelätä mitä tapahtuu "kun...". Asiat tapahtuvat vain ja ainoastaan silloin kun niiden aika on. Se on suunnattoman vapauttavaa, kun sen muistaa oikealla hetkellä. Oikeastaan pelottomuus suojelee miltä tahansa. Jos pelkäät jonkin asian tapahtuvan, vedät auttamattomasti myös sitä puoleesi. Ja sama positiivisessa mielessä. Usko siirtää vuoria, ihan kirjaimellisestikin. Monikaan ei tässä maailmassa kuitenkaan vielä kykene luottamaat ja uskomaan varauksetta. Se onkin yksi tämän elämän oppiläksyjä. Haa! Muistan kuulleeni tämän asian joskus aikaisemmin opettajaltani(että yksi oppiläksyistäni on luottamus), mutta tällöin en ymmärtänyt asiaa ihan näin. Toisaalta... Tässä todellisuudessa on hyväkin kyseenalaistaa, sillä maailma on vielä kovin mustavalkoinen (en tiedä onko sana oikea kuvaamaan asiaa, mutta tarkoitan vastakkaisasetelmia; hyvä-paha jne), myöhemmin maailmamme on varmasti hyvin hyvin erilainen.... Tällöin tälläista asetelmaa ei ole ja luottamus on saavutettu. Ehkä?

<3