Hei ihanaa, tänne on ilmestynyt uusia lukijoita :) Tervetuloa ihanat!
Taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Niin se aika rientää ja kiristää tahtiaan...! Edellinen kuukausi on mennyt vaihtelevissa merkeissä; ylös, alas, korkeuksiin ja pohjalle. Rankkaa, mutta antoisaa oppimista, elämistä <3
Lueskelin nopeasti muutamia lauseita edellisistä postauksistani: "olen tehnyt lopullisen päätöksen" jne. Hah, ei minua päästettykään niin helpolla... Parisuhde ja avioliitto päättyi, mutta sama soutaminen ja huopaaminen mikä oli ollut työkuvioiden kanssa päättyi toisin. Jotenkin olin nivonut nämä kaksi asiaa yhteen = entinen elämä, joka oli vuoroin osa minua ja vuoroin taas ei. Eihän sekään nyt niiin yksinkertaista ollut. Nyt siis toteutan itseäni ja haavettani oman yritykseni kautta, mutta olen myös kiinni normi "oravanpyörässä" toistaiseksi... Huomasin, että maltillisuus ja pitkäjänteisyys on jotain, mitä minulla on ollut hukassa ja nyt olen ehkä hiukan oppinut niitäkin. Hiljaa hyvä tulee... Aina ei tarvitse juosta suinpäin joka paikkaan.. ehkä ;)
Perjantaina suuntaan taas Tampereelle ja energiaterapeuttikoulutukseen. Fiilikset vaihtelevat, niin kuin on tapana on ennen kursseja. Viimeksi olin ihan hillittömässä nuhassa (huom! en sairasta juurikaan ikinä), kuten myös edelliset kurssit kävin läpi puolikuntoisena. Saa nähdä mitä nyt tapahtuu!
Ai niin yrtyksestäni! Luontaishoito Avataara on yritykseni nimi ja tällä hetkellä toimenkuvaan kuuluvat energiahoitojen lisäksi intialainen päähieronta, SkinOrganics luonnonkosmetiikka ja Energetix magneettikorut. Käykää kurkkaamassa facebookissa!
Palaillaan ja halaillaan kun tavataan!!!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Työskentelyä kera itsen...
Tuoreita tunnelmia energiaterapeuttikoulutuksen ensimmäisestä koulutusviikonlopusta...
Huimaa ja rankkaa ja ihanaa ja työntäyteistä ja... listaa voisi jatkaa loputtomiin, niin monenlaisia tunteita ja olotiloja noiden kolmen päivän aikana on tullut käytyä lävitse. Eikä se suinkaan pääty tähän, työ jatkuu ja perääntyminen ei ole mahdollista. On jatkettava eteenpäin, koska se on ainut tie mikä vie perille. Ihanaa olla matkalla!
On hienoa huomata, että jotkut asiat, joita on pitänyt jo aikaisemminkin totuuksina, ymmärtää astetta syvemmin. Huomaakin että vaikka tietää, ei tiedäkään oikeastaan yhtään mitään! Maailma näyttää niin paljon uusia tasoja ja syvyyksiä, joista voi ammentaa itselleen oikeaa "tietoa". Tiedän, hullua! Mutta totta! Itsensä kanssa pääsee kyllä aikamoisille seikkailuille.
Ja kun auttaa itseään, auttaa koko maailmankaikkeutta :)
maanantai 7. helmikuuta 2011
Ilo
On tämä elämän peli niin mielenkiintoista ja ihanaa! Vaikka tapahtuu surullisia asioita voi kuitenkin katsoa eteenpäin hymyillen kyynelten läpi; tietäen että polkua voi suunnata vain eteenpäin.
Muutama päivä sitten harteiltani tippui monta monta kiloa painoa. Tämä tapahtui ikävien asioiden kautta, mutta samalla tunsia iloa tietäen että kaikki tapahtui oikein ja juuri oikeana hetkenä. Nyt on askel kevyempi, painoa vähemmän ja mikä on erityisen hienoa; olen antanut itselleni anteeksi! En tunne syyllisyyttä, en häpeää. Ehkä kuitenkin hieman pelkoa tulevaa kohtaan, mutta enimmäkseen iloa ja onnea elämän käänteistä. Yksi tie on kuljettu loppuun vakaasti harkiten ja vihdoin yhteisymmärryksessä.
Ilossa piilee kyllä suuri voima! Vaikka olen ollut positiivinen ja luottavainen elämään, huomaan nyt vasta ilon puutteen ja sen vaikutuksen. Huomaan, kuinka aito ilo on ollut minulta pitkään kadoksissa. Kuinka ihana on päästää kupliva nauru ulos, hymyillä sydämensä pohjasta. Ilolla nämä elämän käänteet tulisi aina ottaa vastaan.
Näin enkelitkin ovat usein viestittäeet; ei elämän tarvitse olla vakavaa! <3
Muutama päivä sitten harteiltani tippui monta monta kiloa painoa. Tämä tapahtui ikävien asioiden kautta, mutta samalla tunsia iloa tietäen että kaikki tapahtui oikein ja juuri oikeana hetkenä. Nyt on askel kevyempi, painoa vähemmän ja mikä on erityisen hienoa; olen antanut itselleni anteeksi! En tunne syyllisyyttä, en häpeää. Ehkä kuitenkin hieman pelkoa tulevaa kohtaan, mutta enimmäkseen iloa ja onnea elämän käänteistä. Yksi tie on kuljettu loppuun vakaasti harkiten ja vihdoin yhteisymmärryksessä.
Ilossa piilee kyllä suuri voima! Vaikka olen ollut positiivinen ja luottavainen elämään, huomaan nyt vasta ilon puutteen ja sen vaikutuksen. Huomaan, kuinka aito ilo on ollut minulta pitkään kadoksissa. Kuinka ihana on päästää kupliva nauru ulos, hymyillä sydämensä pohjasta. Ilolla nämä elämän käänteet tulisi aina ottaa vastaan.
Näin enkelitkin ovat usein viestittäeet; ei elämän tarvitse olla vakavaa! <3
lauantai 29. tammikuuta 2011
En ole "ehtinyt" vähään aikaan käydä täällä blogimaailmassa. Tämänhetkinen työni ja tulevan työn suunnittelu on vienyt melkein kaiken energian ja olen unohtanut, että täältähän sitä juuri saa lisää! Ihana oli taas lukea muiden ajatuksia, kiitos teille ihanat bloggarit, kun tuotte positiivisia ilon ja rakkauden täyteisiä ajatuksia jaettavaksi. Taas on mieli kevyt ja tunnen että kaikki on mahdollista!
Arkielämä on pyörinyt negatiivisissa pyörteissä. Töissä vuoroin pyydetään jäämään ja vuoroin toivotetaan hyvää jatkoa. Kiitos, mutta ei kiitos. Tuli taasen selväksi, että ei ole enää minun paikkani kuulua tuohon oravanpyörään. En halua olla mukana tuossa maailmassa ankeuttajien joukossa... Anteeksi, hiukan karkeasti sanottu, mutta olen viime päivinä ikävä kyllä itsekin pyörinyt noissa negatiivisissa tunteissa. Nyt on lopullinen päätös tehty. Mieluummin katson hymyssä suin tähän hetkeen ja tulevaan. Eiköhän luottamukseni elämään kanna niin, että saan itselleni ja lapsilleni kaiken mitä tarvitsemme, vaikka jäänkin ilman säännöllisiä tuloja.
Luin juuri Tuulin postauksen ja jäin haaveilemaan tulevasta ajasta... Rakkauden täyteisestä elämästä jossa edellisen kaltaiset pohdiskelut eivät ole tarpeen. Ei ole olemassa mustasukkaisuutta, omistushalua, katkeruutta. Toisistaan pitävät ihmiset voivat elää rakastaen yhdessä tai erikseen. Iman sitoumuksia, koska niihin ei ole tarvetta.
Mutta tärkeintä on tämä hetki, koska muuta ei ole... Koetan siis elää yllä olevan mukaisesti, vain siten siitä tulee totta. Lupaan yrittää muistaa sen myös arjessa, vaikka kuinka ego yrittäisi purnata vastaan. Tai en yritä vaan muistan :)
Rakkaudella
Satu
Arkielämä on pyörinyt negatiivisissa pyörteissä. Töissä vuoroin pyydetään jäämään ja vuoroin toivotetaan hyvää jatkoa. Kiitos, mutta ei kiitos. Tuli taasen selväksi, että ei ole enää minun paikkani kuulua tuohon oravanpyörään. En halua olla mukana tuossa maailmassa ankeuttajien joukossa... Anteeksi, hiukan karkeasti sanottu, mutta olen viime päivinä ikävä kyllä itsekin pyörinyt noissa negatiivisissa tunteissa. Nyt on lopullinen päätös tehty. Mieluummin katson hymyssä suin tähän hetkeen ja tulevaan. Eiköhän luottamukseni elämään kanna niin, että saan itselleni ja lapsilleni kaiken mitä tarvitsemme, vaikka jäänkin ilman säännöllisiä tuloja.
Luin juuri Tuulin postauksen ja jäin haaveilemaan tulevasta ajasta... Rakkauden täyteisestä elämästä jossa edellisen kaltaiset pohdiskelut eivät ole tarpeen. Ei ole olemassa mustasukkaisuutta, omistushalua, katkeruutta. Toisistaan pitävät ihmiset voivat elää rakastaen yhdessä tai erikseen. Iman sitoumuksia, koska niihin ei ole tarvetta.
Mutta tärkeintä on tämä hetki, koska muuta ei ole... Koetan siis elää yllä olevan mukaisesti, vain siten siitä tulee totta. Lupaan yrittää muistaa sen myös arjessa, vaikka kuinka ego yrittäisi purnata vastaan. Tai en yritä vaan muistan :)
Rakkaudella
Satu
maanantai 3. tammikuuta 2011
Uusi vuosi 2011
Uusi vuosi 2011... Vaikkei vuoden vaihtumisella tai ajan kulumisella olekaan mitään merkitystä (minkä ajan? :) on tämä vuoden vaihde hyvä hetki pysähtyä ja katsoa tähän hetkeen (jos / kun ei kykene sitä koko ajan tekemään); onko näin hyvä, olenko kulkenut omaa polkuani, toteuttanut sielun suunnitelmaani?
Oma vuoteni on ollut etsintää ja löytämistäkin. Pieni pikakertaus vuoteen 2010...
Kävin cammalot 1 -kurssin maaliskuussa. Kurssia ennen kävin usein meditaatioilloissa. Olin taas parin vuoden tauon jälkeen hakenut elämäni suuntaa henkisen polun kautta (tai miten ikinä sen nyt haluaa ilmaista...). Suhtautumiseni ravintoon alkoi muuttua, kuten myös suhtautumiseni muihin ihmisiin ja koko elämään. Olin kurssia ennen syönyt hiilaripitoista sekaravintoa, mutta yhtäkkiä kurssin käytyäni ei eläinkunnantuotteiden nauttiminen tuntunut "oikealta". Aloin etsimään tietoa netistä ja muuttamaan ruokavaliotani puhtaampaan suuntaan. Jätin hiilareita vähemmälle ja söin lisäaineettomampaa ja luomumpaa ruokaa. Tämän innostuksen myötä löysin tämän blogimaailman, joka oli aiemmin ollut täysin tuntematon minulle. Oli ihana löytää samanmielisiä ihmisiä, olinhan kulkenut yksin etsimässä omaa polkuani. Nyt tuntui mukavalta että voin jakaa ja kuulla kokemuksia, vaikkakin netin välityksellä (mitä väliä mistä?). Pikkuhiljaa löysin samanmielisiä tuttavia läheltäkin. Olen kuitenkin aina ollut tietyllä tavalla erakkoluonne, tarvitsen paljon omaa rauhaa. Tämä on johtunut siitä, että ihmisten seura on uuvuttaa minut. Poikkeuksiakin on, sielun sisaren tai veljen tapaaminen esimerkiksi. Ehkä kuitenkin perimmäinen syy siihen, että en viihdy pitkiä aikoja uudessa seurassa, on tietynlainen ujous. "Pelkään" uusia ihmisiä ja sitä minkälaisen kuvan luon itsestäni muille. Hiljaisuuteni saatetaan tulkita väärin. Tätä pohtiessani tuli mieleen seikka, jonka olen viime aikoina huomionut. Miksi en halua katsoa ihmisiä? Siis oikeasti katsoa silmiin? Katson kyllä päin, mutta kun katson syvälle silmiin, tulee pelko. Mitä pelkään näkeväni? Täytyypäs ottaa selvää... :)
Oikeastaan olisi ihana jakaa arkensa pienessä kyläyhteisössä (tai vaikka yhteisessä pihapiirissä) maaseudun rauhassa, jossa eläisi samanhenkisiä kulkijoita. Rauhaisaa omavaraistalouselämää, josta ei puuttuisi rakkautta tai elämästä nauttimista ja hauskanpitoa :) Yhteisiä meditaatiohetkiä ja luonnon ja kaiken elämän kunniottamista... <3 Uskaltaisikohan manifestoida toiveen todeksi...? Olisiko jo aika oikea...?
No niin ja takaisin menneeseen... Samalla kun eteeni avautui uusi maailma, sain paljon tietoa mitä ei löydä mediasta kovinkaan usein. Tämän tiedon pohjalta kyseenalaistin monia asioita, mitä aikaisemmin olin pitänyt totuutena; terveydenhuolto, ravitsemusoppi, teollisuus ja ylipäätään rehellisyyden mitä noiden asioiden takana tulisi olla. Näin ihmisten raadollisuuden, mikä liittyy tarpeeseen kerätä maallista mammonaa keinolla millä hyvänsä. Kuinka meitä ihmisiä käytetään (ja itse käytämme muita) pelinappuloina. Tämä itsekkyys on koko ihmiskunnan synti, joka johtuu ainakin osittan erillisyyden harhasta. Teemme pahaa muille tajuamatta että samalla teemme sen myös itsellemme... Kokonaisuus alkoi hahmottumaan...
Halusin pois oravanpyörästä, en halunnut olla enää mukana tässä sairaassa yhteiskunnassa ja niimpä ilmoitin töissä jättäytyväni pois huhtikuussa 2011. Oikeastaan kyseenalaistin koko elämäni ja samalla myös parisuhteeseeni. Kaipasin kerralla muutokseen, kaikki mikä ei tuntunut oikealta piti muuttaa.
Syksyllä kävin Cammalton 2 kurssin ja taas katselin maailmaa hiukan eri kulmasta. Ymmärsin, että asioiden hoitaminen pois päiväjärjestyksestä ole välttämättä oikea tapa. Ensin on ymmärrettävä miksi nuo asiat on tuotu eteeni, mikä oppiläksy tai asia noiden tapahtumien, ihmisten tai asioiden takana on. Tein taas käännöksen, ilmoitin töissä, että jään osa-aikaiseksi ja eroamisen sijasta parisuhteessa eletään nyt "aikalisä"-vaihetta.
Mitä tuleman pitää... Olen perustamassa omaa yritystä, jotta voin työskennellä rakastamieni asioiden parissa. Käyn muutamia kursseja ja kouluttaudun energiaterapeutiksi kuluvan vuoden aikana. Aion nauttia joka hetkestä! Ihana vapaus! Vielä on matkaa tavoitteisiin, mutta oikeaan suuntaan tunnen olevani matkalla :) Vielä en tiedä miten asiat tulevat järjestymään, lähinnä talous jännittää, mutta luotan siihen että ne järjestyvät joka tapauksessa oikein. Vuosi sitten en olisi uskaltanut sanoa näin. Kiitos universumi, kiitos minä.
Ai niin ruuasta vielä; maistoin jouluna pitkästä aikaa kalaa, lähijärvestä pyydettyä kuhaa ja toissapäiväni isäni pyytämää hirveä. Tämä tuntuu nyt oikealta. En halua syödä ruuaksi tuotettua "tuotetta" eli tehokasvatettua eläintä, mutta satunnaisesti voin syödä eläintä, jonka tiedän eläneen vapaan elämän. Energiaa ja elävää organismiahan me olemme kaikki. Kunnioitetaan itseämme ja kaikkia muita täällä, myös ravintoa oli se sitten eläinperäistä tai jotain muuta. Eiks niin :)
Rakkautta, iloa ja valoa
satu
Oma vuoteni on ollut etsintää ja löytämistäkin. Pieni pikakertaus vuoteen 2010...
Kävin cammalot 1 -kurssin maaliskuussa. Kurssia ennen kävin usein meditaatioilloissa. Olin taas parin vuoden tauon jälkeen hakenut elämäni suuntaa henkisen polun kautta (tai miten ikinä sen nyt haluaa ilmaista...). Suhtautumiseni ravintoon alkoi muuttua, kuten myös suhtautumiseni muihin ihmisiin ja koko elämään. Olin kurssia ennen syönyt hiilaripitoista sekaravintoa, mutta yhtäkkiä kurssin käytyäni ei eläinkunnantuotteiden nauttiminen tuntunut "oikealta". Aloin etsimään tietoa netistä ja muuttamaan ruokavaliotani puhtaampaan suuntaan. Jätin hiilareita vähemmälle ja söin lisäaineettomampaa ja luomumpaa ruokaa. Tämän innostuksen myötä löysin tämän blogimaailman, joka oli aiemmin ollut täysin tuntematon minulle. Oli ihana löytää samanmielisiä ihmisiä, olinhan kulkenut yksin etsimässä omaa polkuani. Nyt tuntui mukavalta että voin jakaa ja kuulla kokemuksia, vaikkakin netin välityksellä (mitä väliä mistä?). Pikkuhiljaa löysin samanmielisiä tuttavia läheltäkin. Olen kuitenkin aina ollut tietyllä tavalla erakkoluonne, tarvitsen paljon omaa rauhaa. Tämä on johtunut siitä, että ihmisten seura on uuvuttaa minut. Poikkeuksiakin on, sielun sisaren tai veljen tapaaminen esimerkiksi. Ehkä kuitenkin perimmäinen syy siihen, että en viihdy pitkiä aikoja uudessa seurassa, on tietynlainen ujous. "Pelkään" uusia ihmisiä ja sitä minkälaisen kuvan luon itsestäni muille. Hiljaisuuteni saatetaan tulkita väärin. Tätä pohtiessani tuli mieleen seikka, jonka olen viime aikoina huomionut. Miksi en halua katsoa ihmisiä? Siis oikeasti katsoa silmiin? Katson kyllä päin, mutta kun katson syvälle silmiin, tulee pelko. Mitä pelkään näkeväni? Täytyypäs ottaa selvää... :)
Oikeastaan olisi ihana jakaa arkensa pienessä kyläyhteisössä (tai vaikka yhteisessä pihapiirissä) maaseudun rauhassa, jossa eläisi samanhenkisiä kulkijoita. Rauhaisaa omavaraistalouselämää, josta ei puuttuisi rakkautta tai elämästä nauttimista ja hauskanpitoa :) Yhteisiä meditaatiohetkiä ja luonnon ja kaiken elämän kunniottamista... <3 Uskaltaisikohan manifestoida toiveen todeksi...? Olisiko jo aika oikea...?
No niin ja takaisin menneeseen... Samalla kun eteeni avautui uusi maailma, sain paljon tietoa mitä ei löydä mediasta kovinkaan usein. Tämän tiedon pohjalta kyseenalaistin monia asioita, mitä aikaisemmin olin pitänyt totuutena; terveydenhuolto, ravitsemusoppi, teollisuus ja ylipäätään rehellisyyden mitä noiden asioiden takana tulisi olla. Näin ihmisten raadollisuuden, mikä liittyy tarpeeseen kerätä maallista mammonaa keinolla millä hyvänsä. Kuinka meitä ihmisiä käytetään (ja itse käytämme muita) pelinappuloina. Tämä itsekkyys on koko ihmiskunnan synti, joka johtuu ainakin osittan erillisyyden harhasta. Teemme pahaa muille tajuamatta että samalla teemme sen myös itsellemme... Kokonaisuus alkoi hahmottumaan...
Halusin pois oravanpyörästä, en halunnut olla enää mukana tässä sairaassa yhteiskunnassa ja niimpä ilmoitin töissä jättäytyväni pois huhtikuussa 2011. Oikeastaan kyseenalaistin koko elämäni ja samalla myös parisuhteeseeni. Kaipasin kerralla muutokseen, kaikki mikä ei tuntunut oikealta piti muuttaa.
Syksyllä kävin Cammalton 2 kurssin ja taas katselin maailmaa hiukan eri kulmasta. Ymmärsin, että asioiden hoitaminen pois päiväjärjestyksestä ole välttämättä oikea tapa. Ensin on ymmärrettävä miksi nuo asiat on tuotu eteeni, mikä oppiläksy tai asia noiden tapahtumien, ihmisten tai asioiden takana on. Tein taas käännöksen, ilmoitin töissä, että jään osa-aikaiseksi ja eroamisen sijasta parisuhteessa eletään nyt "aikalisä"-vaihetta.
Mitä tuleman pitää... Olen perustamassa omaa yritystä, jotta voin työskennellä rakastamieni asioiden parissa. Käyn muutamia kursseja ja kouluttaudun energiaterapeutiksi kuluvan vuoden aikana. Aion nauttia joka hetkestä! Ihana vapaus! Vielä on matkaa tavoitteisiin, mutta oikeaan suuntaan tunnen olevani matkalla :) Vielä en tiedä miten asiat tulevat järjestymään, lähinnä talous jännittää, mutta luotan siihen että ne järjestyvät joka tapauksessa oikein. Vuosi sitten en olisi uskaltanut sanoa näin. Kiitos universumi, kiitos minä.
Ai niin ruuasta vielä; maistoin jouluna pitkästä aikaa kalaa, lähijärvestä pyydettyä kuhaa ja toissapäiväni isäni pyytämää hirveä. Tämä tuntuu nyt oikealta. En halua syödä ruuaksi tuotettua "tuotetta" eli tehokasvatettua eläintä, mutta satunnaisesti voin syödä eläintä, jonka tiedän eläneen vapaan elämän. Energiaa ja elävää organismiahan me olemme kaikki. Kunnioitetaan itseämme ja kaikkia muita täällä, myös ravintoa oli se sitten eläinperäistä tai jotain muuta. Eiks niin :)
Rakkautta, iloa ja valoa
satu
torstai 30. joulukuuta 2010
Miete...
En halua enempää kuin mitä tarvitsen
En tarvitse enempää kuin mitä minulla on
Sen mitä tarvitsen tulen myös saamaan
...en enempää, en vähempää...
Olen kiitollinen siitä mitä minulla on
Herääminen
John Cosgrove Cammalot®
"Saan ja annan rakkautta kaikessa mitä teen.
Olen kiitollinen Jumalalle elämän lahjasta, ja sen minulle antamasta mahdollisuudesta kehittyä.
Olen rehellinen ollessani yhteydessä muiden kanssa, sekä aineellisella että tunnetasolla.
Teen työtä tietäen auttavani siten itseni ja yhteiskunnan kehittymistä.
Osoitan kunnioitusta ja arvostusta niille jotka ovat minua vanhempia, ja kuuntelen kaikkia.
Näen Jumalallisen itsessäni, ja kaikissa olennoissa.
Otan vastuun kaikesta elämässäni, myös loukatuksi tulemisen ja kivun tunteista, tietäen että olen luonut kaiken elämässäni. En siis syytä ketään muuta.
En murehdi asioita, tiedän että elämä on turvallista elää ja Jumalallinen Suunnitelma on täydellinen.
Luotan näin Jumalaan, itseeni ja elämän kulkuun.
Kaiken mitä teen, teen sillä aikomuksella että palvelen muita.
Olen se mikä on.
Olen YKSI.
***************
Toista nämä sanat joka aamu kolme kertaa, ennen kuin aloitat päiväsi. Sen tekeminen tulee viemään nuo asiat alitajuntaasi, ja tekee niistä tietoisena olemisen helpommaksi ajan myötä. Sanat on suunniteltu siten, että ne tuovat syvenevän tietoisuuden Itsestä tietoisuuteesi, ja sanat ovat myös täynnä energioita joilla on
herättävä vaikutus ajan myötä.
Sanat on suunniteltu toimimaan tietyllä tavalla, ja ne on energisoitu hyvin erityisellä tavalla, joten käytäthän sanoja aina tässä muodossa, muuttamatta niitä itse. Voit halutessasi antaa tämän tekstin kenelle tahansa joka on siitä kiinnostunut, kunhan sitä ei muuteta millään tapaa."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)