Viime päivät ovat olleet mielenkiintoisia...
Olin viime viikonloppuna Cammalot kakkoskurssilla, joka oli sanoinkuvaamaton... Mikä ihana yhteyden tunne jäi... Mitä ihania oivalluksia sain kokea viikonlopun aikana... Sitä huomasi olevansa taas niin ihanalla matkalla kohti mahtavaa tuntematonta!
Kuinka hienoa tietää, että voimme itse vaikuttaa ihan kaikkeen mitä elämässämme tapahtuu. Luomme itse oman todellisuutemme! Vaikka olen tiedostanut asian pitkään, on kuitenkin ihan eri asia tietää asia todella ja uskoa ja luottaa siihen täysin. Voi tuntea kuinka pelon tunteita väistyy syrjään, kun antaa luottamukselle tilaa.
Sain myös opettajaltani aivan ihanan kaukohoidon pari päivää sitten. Hoito tapahtui illalla ja aamulla herätessäni tunsin miten kaikki oli muuttunut. Lausuin mielessäni tietyn invokaation (rukouksen) niin kuin joka aamu. Siinä kutsutaan koko maailmankaikkeutta avuksi tälle matkalle. Ennen kutsuin kaikkea ulkopuoleltani, sinä aamuna tiesin kaiken olevan sisälläni, ihan kaiken. Katsoin itseäni peilistä ja ymmärsin maailman pyörivän ympärilläni, mutta kaiken tärkeän löytyvän sisältäni. Ihan kaiken. Niinkuin jokaisen ihmisen sisältä.
Etsikää ja löytäkää! Olette ihania olentoja jokaikinen, luottakaa siihen, luottakaa itseenne.
Tämä tietenkin on "vain" ihana välietappi matkallani, ei todellakaan mikään päätepysäkki. En uskalla edes arvata missä sellainen on, tai onko sitä. Tämä viikko kuitenkin antoi itselleni todella paljon.
Olen kiitollinen... <3
lauantai 18. syyskuuta 2010
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Kroatia
Kävin lyhyellä matkalla Kroatian Dubrovnikissä. Paikassa oli voimakkaat energiat, varsinkin kaupungin edustalla oleva saari, Lokrum, tuntui henkivän positiivista ja rauhallista energiaa. Tosin lähestyvä kurssikin voi vaikuttaa tuntemuksiini, mutta luulen että myös tällä paikalla oli merkitystä. Niin kuin matkatoverini sanoi, tuntui ettei siellä (saarella) kukaan voi olla onneton tai pahalla tuulela. Outo oli että tarina kertoi saaren oleva kirottu; paha onni seuraa sitä, joka saaren omistaa. Niimpä saarella ei ollut omistajaa lainkaan.
Tässä otos päivän ateriasta; "kaikkea mitä kaapista löytyy". Porkkanaa (raakana)sekä kesäkurpitsaa ja paprikaa paistettuna kera blenderissä sekoitetun cashew-maidon kera. Hyvää oli :)
Oli tarkoitus laitella useampi kuva, mutta yhteys näköjään tökkii.
Huomenna uusiks :)
torstai 2. syyskuuta 2010
Hiukan selvennyksiä edelliseen
Huomasin aamulla lukiessani aikaisempaa postausta, että olisi kyllä tarpeen käydä se ajatuksella läpi ennen julkaisua... Päätin kuitenkin olla deletoimatta sitä ja jatkan tässä hiukan samasta aiheesta.
Oloni on ollut viime aikoina aika seesteinen, vaikka olenkin käsitellyt mielessäni monenlaisia asioita. Nyt kuitenkin, useiden perättäisten hoitojen jäljeen, huomaan kuinka asioita tuodaan nopeammalla tahdilla eteen. Ja kyky käsitellä näitä asioita ei välttämättä ole samalla tasolla. Tämä kyvyttömyys ehkä aiheutti pienoisen räjähdyksen tänä aamuna... Täytyy todella kuunnella itseään, ettei tieten tahtoen luo itselle näitä tilanteita ja asioita.
Palaan vielä siihen ajatukseen, että ihmiselle tuodaan eteen asioita juuri siinä laajuudessa kun hän kykenee asiat käsittelemään (olettaen, ettei niitä ehdoin tahdoin hae elämäänsä) ei enempää tai vähempää. On tietenkin olemassa erilaisia elämänpolkuja. Voi olla että jonkun ei enää tässä elämässä tarvitse ottaa vastaan niin raskaita asioita, ehkä ne on käyty läpi jo menneissä elämissä. Toisaalta voi olla, että jonkun polku on niin alussa, että raskas painolasti kaataisi, eikä veisi polkua eteenpäin.
En osaa sanoa, missä vaiheessa olen polullani, eikä minun tarvitsekaan sitä tietää. Se ehkä selviää kun on aika. Voi olla, että edessä on paljon raskaita asioita tai sitten ei. Turha kuitenkaan miettiä niitä tässä vaiheessa, vaan antaa elämän kuljettaa sinne minne se vie :)
Oloni on ollut viime aikoina aika seesteinen, vaikka olenkin käsitellyt mielessäni monenlaisia asioita. Nyt kuitenkin, useiden perättäisten hoitojen jäljeen, huomaan kuinka asioita tuodaan nopeammalla tahdilla eteen. Ja kyky käsitellä näitä asioita ei välttämättä ole samalla tasolla. Tämä kyvyttömyys ehkä aiheutti pienoisen räjähdyksen tänä aamuna... Täytyy todella kuunnella itseään, ettei tieten tahtoen luo itselle näitä tilanteita ja asioita.
Palaan vielä siihen ajatukseen, että ihmiselle tuodaan eteen asioita juuri siinä laajuudessa kun hän kykenee asiat käsittelemään (olettaen, ettei niitä ehdoin tahdoin hae elämäänsä) ei enempää tai vähempää. On tietenkin olemassa erilaisia elämänpolkuja. Voi olla että jonkun ei enää tässä elämässä tarvitse ottaa vastaan niin raskaita asioita, ehkä ne on käyty läpi jo menneissä elämissä. Toisaalta voi olla, että jonkun polku on niin alussa, että raskas painolasti kaataisi, eikä veisi polkua eteenpäin.
En osaa sanoa, missä vaiheessa olen polullani, eikä minun tarvitsekaan sitä tietää. Se ehkä selviää kun on aika. Voi olla, että edessä on paljon raskaita asioita tai sitten ei. Turha kuitenkaan miettiä niitä tässä vaiheessa, vaan antaa elämän kuljettaa sinne minne se vie :)
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Heippa vaan!
Jokin toi tähän koneen äärelle ja kirjoittamaan vaikka päässä ei juurikaan ajatuksia ole. Se on hyvä asia sinänsä, koska olen yrittänyt taas tänään tyhjentää useampaan otteeseen tätä päätäni joka on ihan liian täynnä ajatuksia... Tuntuu kuin jokin sisälläni välillä ihan härnäisi itseäni. Kun keskityn tähän hetkeen, niin jostain putkahtaa sama turha ajatus toistona ja taas toistona... hmmm... tarvis ehkä tehdä jotain ;)
Tein itselleni kaksi energiahoitoa perättäisinä päivinä ja sen kyllä huomaa. Energia on surrannut päässäni liiaksi asti. Pari päivää taukoa hoitojen välillä on kyllä ehdottomasti tarpeen. Huomiseksikin olen sopinut vaihturihoidon. Täytyypä katsoa huomenna, onko se järkevää. Pitäisi vaan saada vaadittavat hoidot tehtyä ennen kakkos kurssia, joka on reilun viikon päästä. Kiirettä pukkaa... Täällä olis muuten tarjolla yksi kaukohoito ensimmäiselle halukkaalle!
Pohdin eilen omaa matkaani tässä elämässä. Olen ihmetellyt, miksi itselläni ei ole tullut matkani aikana paljoakaan negatiivisia asioita vastaan. Olen nimittäin huomannut ympärilläni olevista ihmisistä, että yleensä henkinen kasvu tuo monille ihmisille sitä suurempia ongelmia vastaan, mitä enemmän kasvua tapahtuu (tämä nyt ihan raaka yleistys, joka ei todellakaan päde kaikkien kohdalla). Sillä kun matkaa eteenpäin, niin kykenee käsittelemään isompia asioita sortumatta (karmisia esimerkiksi).
Itselläni ei ole kuitenkaan tullut tällaista tilannetta vielä eteen. Olen kyllä kokenut sen, kun olen esimerkiksi käynyt meditaatioilloissa tai vaikka hoidossa, niin ennen ko tapahtumaa olo on ollut kiukkuinen tai olen ollut haluton edes menemään koko tilaisuuteen (egon vastustusta luultavimmin). Tämä tunne on kuitenkin yleensä väistynyt nopeasti. Olen kuitenkin kuullut monilta, että vastaavat henkiset tilaisuudet tai hoidot ovat nostaneet heillä monenlaisia emootioita pintaan. Olenkin miettinyt, koska olen itse oikein valmis ottamaan vastaan niitä vaikeita asioita? Ja olenko niin matkan alussa, että en kestä vielä mitään?!
Jaoin tämän asian "opettajani" kanssa ja hän totesi että "eipä se sinun elämäsikään monen ulkopuolisen silmin niin helpolta näytä". Oivallus!! Aivan, niinhän se todella on: asiat ovat juuri kuin ne itse ottaa! Jos koen elämäni vaikeaksi ja koen että minulla on jatkuvasti ongelmia, niin silloinhan niitä riittää. Mutta jos en kiinnity ongelmiini ja hiukan vaikeampiin asioihin elämässäni, vaan annan niiden lipua ohi, ne ovat huomattavasti helpompi kestää ja päästä yli.
Toivottavasti tämän surraavan pääni sisältä tuli hiukan edes ymmärrettävää tekstiä... Suomennosta ehkä luvassa huomenna :)
Ja integroimaan!
Iloa ja valoa!!
Jokin toi tähän koneen äärelle ja kirjoittamaan vaikka päässä ei juurikaan ajatuksia ole. Se on hyvä asia sinänsä, koska olen yrittänyt taas tänään tyhjentää useampaan otteeseen tätä päätäni joka on ihan liian täynnä ajatuksia... Tuntuu kuin jokin sisälläni välillä ihan härnäisi itseäni. Kun keskityn tähän hetkeen, niin jostain putkahtaa sama turha ajatus toistona ja taas toistona... hmmm... tarvis ehkä tehdä jotain ;)
Tein itselleni kaksi energiahoitoa perättäisinä päivinä ja sen kyllä huomaa. Energia on surrannut päässäni liiaksi asti. Pari päivää taukoa hoitojen välillä on kyllä ehdottomasti tarpeen. Huomiseksikin olen sopinut vaihturihoidon. Täytyypä katsoa huomenna, onko se järkevää. Pitäisi vaan saada vaadittavat hoidot tehtyä ennen kakkos kurssia, joka on reilun viikon päästä. Kiirettä pukkaa... Täällä olis muuten tarjolla yksi kaukohoito ensimmäiselle halukkaalle!
Pohdin eilen omaa matkaani tässä elämässä. Olen ihmetellyt, miksi itselläni ei ole tullut matkani aikana paljoakaan negatiivisia asioita vastaan. Olen nimittäin huomannut ympärilläni olevista ihmisistä, että yleensä henkinen kasvu tuo monille ihmisille sitä suurempia ongelmia vastaan, mitä enemmän kasvua tapahtuu (tämä nyt ihan raaka yleistys, joka ei todellakaan päde kaikkien kohdalla). Sillä kun matkaa eteenpäin, niin kykenee käsittelemään isompia asioita sortumatta (karmisia esimerkiksi).
Itselläni ei ole kuitenkaan tullut tällaista tilannetta vielä eteen. Olen kyllä kokenut sen, kun olen esimerkiksi käynyt meditaatioilloissa tai vaikka hoidossa, niin ennen ko tapahtumaa olo on ollut kiukkuinen tai olen ollut haluton edes menemään koko tilaisuuteen (egon vastustusta luultavimmin). Tämä tunne on kuitenkin yleensä väistynyt nopeasti. Olen kuitenkin kuullut monilta, että vastaavat henkiset tilaisuudet tai hoidot ovat nostaneet heillä monenlaisia emootioita pintaan. Olenkin miettinyt, koska olen itse oikein valmis ottamaan vastaan niitä vaikeita asioita? Ja olenko niin matkan alussa, että en kestä vielä mitään?!
Jaoin tämän asian "opettajani" kanssa ja hän totesi että "eipä se sinun elämäsikään monen ulkopuolisen silmin niin helpolta näytä". Oivallus!! Aivan, niinhän se todella on: asiat ovat juuri kuin ne itse ottaa! Jos koen elämäni vaikeaksi ja koen että minulla on jatkuvasti ongelmia, niin silloinhan niitä riittää. Mutta jos en kiinnity ongelmiini ja hiukan vaikeampiin asioihin elämässäni, vaan annan niiden lipua ohi, ne ovat huomattavasti helpompi kestää ja päästä yli.
Toivottavasti tämän surraavan pääni sisältä tuli hiukan edes ymmärrettävää tekstiä... Suomennosta ehkä luvassa huomenna :)
Ja integroimaan!
Iloa ja valoa!!
tiistai 24. elokuuta 2010
Eilen huomasin vanhan ajattelutavan taas ottavan valtaa ajatuksissani. Olo oli tunkkainen ja mietin tulevia valintojani (huomaa, siis tulevia! Ei mitään järkeä!)
Ajatusratani kulki suurinpiirtein seuraavaa kaavaa: "Miten tulet toimeen, jos jätät hyväpalkkaisen työsi?" "Miten voit edes opiskella tärkeänä pitämiäsi asioita, koska kurssitkin ovat niin kalliita?" "et voi päästä tavoitteisiisi, jos et ensin luo itsellesi vakaata pohjaa taloudellisesti" jne jne.
Olin ajatellut tekeväni illalla Cammalot Seichem -hoidon itselleni, mutta sen sijaan, että olisin sen tehnyt siirryin sohvalle ja otin vanhan Kodin kuvalehden käteeni ja karkkipussin viereeni. (Minulla on lehtitilaus voimassa, mutta en saa näitä lehtiä luettua läpi. Ei vain kiinnosta enää). Siispä heräsin aamulla myös samoilla fiiliksillä. Mutta meditoin ja integroin kuitenkin ja tein muutaman "henkisen aamurutiinini (heh ;) ja oloni muuttui siinä samassa parempaan suuntaan. Samalla huomasin ravinnon vaikutuksen olooni. Olin viikonlopun ajan syönyt vähän mitä sattui (leipää, maitosuklaata, juustonaksuja ja ihan liikaa) ja mitä enemmän olin syönyt, sitä huonommaksi muuttuivat sekä ajatukseni että oloni. Maanantai aamuna heräsin liian myöhään, enkä ehtinyt juomaan vettä (ja join koko päivänä tosi vähän) tai meditoimaan. Ei siis ihme, että ajatukseni kulkivat tuota rataa. Ja myös toisimpäin: ihme, miten pienillä asioilla voi vaikuttaa positiivisesti omaan oloonsa! (Nyt kaikki mukaan! Äiti? Jos luet tätä? :)
Tein sitten tänä aamuna oikein voimasmootien: Paljon vihreää salaattia, omena, banaani, persikka, lucumaa, mesquite meal-jauhetta, hampun siemeniä, msm-jauhetta (Kiitos, Tuuli, vinkistä!), kakaonibsejä ja vettä. Nam! Olo sen kuin parani :) Sen jälkeen kun olin avannut koneen huomasin Kirsin postauksen. Suosittelen jokaista lukemaan! Miten ihanasti taas tuli vastaus ajatuksiini. Huomaan sen päivä päivältä selvemmin, kun itsellä on joku ajatus jonka haluaa jakaa se putkahtelee esiin myös muualla (olemme yhtä!). Tai jos on jokin ongelma, siihenkin tulee vastaus kun vain pitää silmät auki. Elämä muuttuu antoisammaksi ja onnellisemmaksi joka päivä! :)
Ajatusratani kulki suurinpiirtein seuraavaa kaavaa: "Miten tulet toimeen, jos jätät hyväpalkkaisen työsi?" "Miten voit edes opiskella tärkeänä pitämiäsi asioita, koska kurssitkin ovat niin kalliita?" "et voi päästä tavoitteisiisi, jos et ensin luo itsellesi vakaata pohjaa taloudellisesti" jne jne.
Olin ajatellut tekeväni illalla Cammalot Seichem -hoidon itselleni, mutta sen sijaan, että olisin sen tehnyt siirryin sohvalle ja otin vanhan Kodin kuvalehden käteeni ja karkkipussin viereeni. (Minulla on lehtitilaus voimassa, mutta en saa näitä lehtiä luettua läpi. Ei vain kiinnosta enää). Siispä heräsin aamulla myös samoilla fiiliksillä. Mutta meditoin ja integroin kuitenkin ja tein muutaman "henkisen aamurutiinini (heh ;) ja oloni muuttui siinä samassa parempaan suuntaan. Samalla huomasin ravinnon vaikutuksen olooni. Olin viikonlopun ajan syönyt vähän mitä sattui (leipää, maitosuklaata, juustonaksuja ja ihan liikaa) ja mitä enemmän olin syönyt, sitä huonommaksi muuttuivat sekä ajatukseni että oloni. Maanantai aamuna heräsin liian myöhään, enkä ehtinyt juomaan vettä (ja join koko päivänä tosi vähän) tai meditoimaan. Ei siis ihme, että ajatukseni kulkivat tuota rataa. Ja myös toisimpäin: ihme, miten pienillä asioilla voi vaikuttaa positiivisesti omaan oloonsa! (Nyt kaikki mukaan! Äiti? Jos luet tätä? :)
Tein sitten tänä aamuna oikein voimasmootien: Paljon vihreää salaattia, omena, banaani, persikka, lucumaa, mesquite meal-jauhetta, hampun siemeniä, msm-jauhetta (Kiitos, Tuuli, vinkistä!), kakaonibsejä ja vettä. Nam! Olo sen kuin parani :) Sen jälkeen kun olin avannut koneen huomasin Kirsin postauksen. Suosittelen jokaista lukemaan! Miten ihanasti taas tuli vastaus ajatuksiini. Huomaan sen päivä päivältä selvemmin, kun itsellä on joku ajatus jonka haluaa jakaa se putkahtelee esiin myös muualla (olemme yhtä!). Tai jos on jokin ongelma, siihenkin tulee vastaus kun vain pitää silmät auki. Elämä muuttuu antoisammaksi ja onnellisemmaksi joka päivä! :)
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Rakkauden sanoma
Miksi on tärkeää herätä juuri nyt? Koska hetket alkavat olla käsillä.
Tämä maaplaneettamme on täynnä negatiivisuutta, väärin keinoin saatua valtaa. On paljon hyviä ihmisiä, joilla on ollut hyvät tarkoitusperät. He ovat hakeutuneet virkoihin, joissa voi vaikuttaa. He ajattelevat tekevänsä maailmasta paremman paikan elää. Kuitenkin kivutessaan ylemmäs kohti vaikuttamista ja parempaa asemaa, he huomaavat, että pääsyvaatimuksena onkin käyttää negatiivisia keinoja. Heidän on "pakko" sulautua joukkoon ja saada ylemmän tahon hyväksyntä. Siinä maailmassa teot eivät aina ole niin hyviä. Pian he huomaavat elävänsä maailmassa, jossa kieroilu ja negatiiviset keinot ovat arkipäivää. Huomaamatta heistä on tullut osa järjestelmää, joka syö positiivisuutta ja kaikkea hyvää. Kaiken yllä on harmaa negatiivisuuden verkko. Siitä täytyy pyritstellä irti!
Nyt on käänne kohta. Jokainen ajatus, jokainen teko on tärkeää! Se todella on! Muista kun ajattelet, tee se rakkauden kautta, vain niin saat sitä levitettyä eteenpäin. Kun teet jotakin, vaikka se ei olisi sinulle kovin miellyttäva tehtävä, tee se silti rakkaudesta. Levitä rakkaus ja hyvä tahto ympärillesi niin se tarttuu ja leviää. Mitä enemmän saamme rakkauden sanomaa levitettyä sitä paremmaksi paikaksi maailma muuttuu. Ei ole kaukana aika, jolloin nykysysteemit eivät enää päde. Ei nykyinen valta- tai talousjärjestelmä. Luokaamme jokainen sille pohjaa jo nyt jo tänään!!
Rakkaudella
Satu
Tämä maaplaneettamme on täynnä negatiivisuutta, väärin keinoin saatua valtaa. On paljon hyviä ihmisiä, joilla on ollut hyvät tarkoitusperät. He ovat hakeutuneet virkoihin, joissa voi vaikuttaa. He ajattelevat tekevänsä maailmasta paremman paikan elää. Kuitenkin kivutessaan ylemmäs kohti vaikuttamista ja parempaa asemaa, he huomaavat, että pääsyvaatimuksena onkin käyttää negatiivisia keinoja. Heidän on "pakko" sulautua joukkoon ja saada ylemmän tahon hyväksyntä. Siinä maailmassa teot eivät aina ole niin hyviä. Pian he huomaavat elävänsä maailmassa, jossa kieroilu ja negatiiviset keinot ovat arkipäivää. Huomaamatta heistä on tullut osa järjestelmää, joka syö positiivisuutta ja kaikkea hyvää. Kaiken yllä on harmaa negatiivisuuden verkko. Siitä täytyy pyritstellä irti!
Nyt on käänne kohta. Jokainen ajatus, jokainen teko on tärkeää! Se todella on! Muista kun ajattelet, tee se rakkauden kautta, vain niin saat sitä levitettyä eteenpäin. Kun teet jotakin, vaikka se ei olisi sinulle kovin miellyttäva tehtävä, tee se silti rakkaudesta. Levitä rakkaus ja hyvä tahto ympärillesi niin se tarttuu ja leviää. Mitä enemmän saamme rakkauden sanomaa levitettyä sitä paremmaksi paikaksi maailma muuttuu. Ei ole kaukana aika, jolloin nykysysteemit eivät enää päde. Ei nykyinen valta- tai talousjärjestelmä. Luokaamme jokainen sille pohjaa jo nyt jo tänään!!
Rakkaudella
Satu
torstai 19. elokuuta 2010
On aika herätä
Miten saada ihmisiä heräteltyä, ravisteltua löytämään todellinen itse? Iso osa ihmisistä kulkee laput silmillään kasaten omaisuuttaan; hieno koti, sisustus, vaatteet, uusi auto... Ja kun mammonaa on kertynyt hiukan enemmän hankitaan kakkosauto, kesämökki ja monenlaisia turhuuksia. Oletetaan, että onnellisuus odottaa siinä samassa osoitteessakin kun taloudellinen riippumattomuus.
Mikä on totuus? Miksi me olemme täällä? Olemmeko täällä vain kahlaamassa elämää läpi keräten sitä materiaa, ilman mitään syvempää? Mitä meistä jää jäljelle kuin kuolemme? Uskotko, että kun kaikki päättyy, meistä ei jää mitään? Vai uskotko, että kun tulee se aika, vain todellinen minä jää? Että sielu jatkaa kulkuaan vaikka tämä harha päättyy. Tämän elämän ego kuolee, ruumiisi muuttuu mullaksi ja keräämäsi materiaali menettää merkityksensä. Mikä silloin on tärkeää? Eikö ole tärkeää, että olet kasvanut tämän elämän aikana, päässyt lähemmäksi totuutta? Että voit astua askeleen ylemmäs, enemmän tiedostaen enemmän ymmärtäen.
Olen sitä mieltä, että sitä onnellisemmaksi elämä muuttuu, kun uskallamme avata silmämme ja huomaamme olevamme yhtä. Kaikilla on yhteinen päämäärä. Tässä vaiheessa elämää on tarkoitus ottaa ne laput pois, avata silmät ja huomata tämä sykkivä elämä. Rakastaa jokaista atomia tässä universumissa ja ymmärtää se, että kukaan ei ole yksin. Me olemme yhtä.
Rakkaudella
Satu <3
Mikä on totuus? Miksi me olemme täällä? Olemmeko täällä vain kahlaamassa elämää läpi keräten sitä materiaa, ilman mitään syvempää? Mitä meistä jää jäljelle kuin kuolemme? Uskotko, että kun kaikki päättyy, meistä ei jää mitään? Vai uskotko, että kun tulee se aika, vain todellinen minä jää? Että sielu jatkaa kulkuaan vaikka tämä harha päättyy. Tämän elämän ego kuolee, ruumiisi muuttuu mullaksi ja keräämäsi materiaali menettää merkityksensä. Mikä silloin on tärkeää? Eikö ole tärkeää, että olet kasvanut tämän elämän aikana, päässyt lähemmäksi totuutta? Että voit astua askeleen ylemmäs, enemmän tiedostaen enemmän ymmärtäen.
Olen sitä mieltä, että sitä onnellisemmaksi elämä muuttuu, kun uskallamme avata silmämme ja huomaamme olevamme yhtä. Kaikilla on yhteinen päämäärä. Tässä vaiheessa elämää on tarkoitus ottaa ne laput pois, avata silmät ja huomata tämä sykkivä elämä. Rakastaa jokaista atomia tässä universumissa ja ymmärtää se, että kukaan ei ole yksin. Me olemme yhtä.
Rakkaudella
Satu <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)