tiistai 24. elokuuta 2010

Eilen huomasin vanhan ajattelutavan taas ottavan valtaa ajatuksissani. Olo oli tunkkainen ja mietin tulevia valintojani (huomaa, siis tulevia! Ei mitään järkeä!)

Ajatusratani kulki suurinpiirtein seuraavaa kaavaa: "Miten tulet toimeen, jos jätät hyväpalkkaisen työsi?" "Miten voit edes opiskella tärkeänä pitämiäsi asioita, koska kurssitkin ovat niin kalliita?" "et voi päästä tavoitteisiisi, jos et ensin luo itsellesi vakaata pohjaa taloudellisesti" jne jne.

Olin ajatellut tekeväni illalla Cammalot Seichem -hoidon itselleni, mutta sen sijaan, että olisin sen tehnyt siirryin sohvalle ja otin vanhan Kodin kuvalehden käteeni ja karkkipussin viereeni. (Minulla on lehtitilaus voimassa, mutta en saa näitä lehtiä luettua läpi. Ei vain kiinnosta enää). Siispä heräsin aamulla myös samoilla fiiliksillä. Mutta meditoin ja integroin kuitenkin ja tein muutaman "henkisen aamurutiinini (heh ;) ja oloni muuttui siinä samassa parempaan suuntaan. Samalla huomasin ravinnon vaikutuksen olooni. Olin viikonlopun ajan syönyt vähän mitä sattui (leipää, maitosuklaata, juustonaksuja ja ihan liikaa) ja mitä enemmän olin syönyt, sitä huonommaksi muuttuivat sekä ajatukseni että oloni. Maanantai aamuna heräsin liian myöhään, enkä ehtinyt juomaan vettä (ja join koko päivänä tosi vähän) tai meditoimaan. Ei siis ihme, että ajatukseni kulkivat tuota rataa. Ja myös toisimpäin: ihme, miten pienillä asioilla voi vaikuttaa positiivisesti omaan oloonsa! (Nyt kaikki mukaan! Äiti? Jos luet tätä? :)

Tein sitten tänä aamuna oikein voimasmootien: Paljon vihreää salaattia, omena, banaani, persikka, lucumaa, mesquite meal-jauhetta, hampun siemeniä, msm-jauhetta (Kiitos, Tuuli, vinkistä!), kakaonibsejä ja vettä. Nam! Olo sen kuin parani :) Sen jälkeen kun olin avannut koneen huomasin Kirsin postauksen. Suosittelen jokaista lukemaan! Miten ihanasti taas tuli vastaus ajatuksiini. Huomaan sen päivä päivältä selvemmin, kun itsellä on joku ajatus jonka haluaa jakaa se putkahtelee esiin myös muualla (olemme yhtä!). Tai jos on jokin ongelma, siihenkin tulee vastaus kun vain pitää silmät auki. Elämä muuttuu antoisammaksi ja onnellisemmaksi joka päivä! :)

6 kommenttia:

  1. :) <3 aivan. on kauheaa havahtua tuohon negatiiviseen noidankehään.

    "mitä enemmän olin syönyt, sitä huonommaksi muuttuivat sekä ajatukseni että oloni." Totta! Hih. Itse olen huomannut, että kevyt paasto (siis vain ateriavälin pitkittäminen omassa tapauksessa ;) puhdistaa mieltä tehokkaasti.

    Minua kiinnostaisi kokeilla Cammalot'ia :) uteliaisuudesta kysyn, että teetkö niitä muillekin?

    Olen kanssa huomannut tuon, että vastaus tulee, kun pitää silmät auki. Usein täältä blogeista :)

    Monet kurssit on kyllä kalliita omaan budjettiin, mutta pikkuhiljaa, askel kerrallaan niistä kai selviää...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Tuuli! :)

    Olen muutama kuukausi sitten käynyt ykköskurssin (vuosia sitten kävin myös reikikurssin) ja tehnyt jonkin verran hoitoja myös muille. Suosittelen kurssia kyllä lämpimästi (asioillahan on tapana järjestyä kun on aika ;)! Itse juuri suunnitelen kakkoskurssin käymistä :)

    VastaaPoista
  3. Se on kyllä jännä että vaikka tietääkin miten paljon ravinto vaikuttaa omiin ajatuksiin yms, niin silti sitä yllättyy miten paljon se oikeasti vaikuttaa. Söin/join viikon aikana vihannes/hedelmämehuja, smoothieita yms. ja olo parani ihan muutamassa päivässä (iho hyvässä kunnossa jne). Nyt sitten useampi päivä meni "normaalissa" ruokailussa ja kas kun ajatukset kulkevat kovin synkkejä reittejä (puhumattakaan ihon kunnosta jne). Aikamoista taistelua tässä saa käydä sokeria vastaan vaikka olo onkin ihan hirveä sitä syödessä :(

    VastaaPoista
  4. Näin on, kaikki täytyy mennä kantapään kautta yleensä, ainakin itselläni... Toisaalta ehkä sitä voi seistä tekojensa ja muutoksensa takana entistä tanakammin kun todella kokee sen vaikutuksen, niin positiivisen kuin negatiivisen.

    VastaaPoista
  5. Voi Satu! ihana blogi, rauhoittuu itsekin kun lukee sun tekstejä. Iteki täytyy yrittää ajatella että elämä kantaa, vaikka oonki niin suuren murrosvaiheen edessä. Mummuni tapasi sanoa aina "jos ei mitenkään niin jotenki." ja sen mukaan yritän tehdä ja olla. Vaikka tällä hetkellä tuntuu tyhjältä ja oon ihan tyhjän päällä, kai tämä sitten on suuri mahdollisuus samalla. Kunhan saan jonkun oman huoneen jostain, on aika alkaa meditoimaan itsekin, aika puhdistautua.. ei, vaan se hetki on nyt, ei "sitten kun" vaan nyt :D

    Onnea blogitaipaleelle ja koko elämän taipaleelle <3

    VastaaPoista
  6. Jenni, kiitos <3 kovasti sulle voimia muutokseen, kyllä se elämä tosiaan kantaa kun siihen uskoo!

    VastaaPoista