Voi kuinka ihanaa aloittaa päivä hiljentymisellä ja meditaatiolla! Huomasin sen taas juuri hetki sitten.
Eilen, lauantaina, heräsin kun kolmivuotiaani tuli herättämään, enkä aamutouhujen vuoksi päässyt meditoimaan tai tekemään muita "henkisiä" rutiinejani. Päivä ei tuntunut lähtevän käyntiin "oikein", vetämätön ja saamaton olo kesti pitkään.
Tänään heräsin aikaisin. Muu perhe nukkuu edelleen. Hain ison lasin vettä ja nautin hetkestä ja hiljaisuudesta. Meditoin. Tunnen oloni rauhalliseksi ja pirteäksi. Saan taas kiinni siitä langasta, minkä uskon olevani olemassaolomme tarkoitus... Rakastan ja ymmärrän itseäni ja kaikkia muita tässä elämässä.
Kaipailin eilen Espanjaan tai jonnekin muualle kauas... Jonnekin paratiisirannalle rauhalliseen elämään. Olen siis asunut jonkin aikaa Espanjassa. Suunnittelin kuinka siellä voisin toteuttaa rauhallista elämänrytmiä ja saada kiireen pois ympäriltäni. Kunnes sain pienen oivalluksen. Menin ulos ja huomasin kuinka ilta oli pimentynyt. Oli lämmintä kuin tropiikissa, vielä 28 astetta. Tuli tunne kuin olisin ollut jossain kaukana, kuin olisin elänyt taas jossain muualla kuin Suomessa. Silloin ymmärsin sen yksinkertaisen asian, että paikalla ei ole mitään merkitystä. Vain meillä itsellämme. Vain me itse voimme vaikuttaa siihen kuinka elämme. Jos kaipaamme rauhalliseen elämään, meidän on hiljennettävä ja luotava se itse. Ei tarvitse mennä minnekään toteuttaakseen jotain. Kaikki on tässä ja nyt. Älä elä huomista vaan tätä päivää.
Aurinkoa ja iloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti