Pohdintoja

Tunteet ovat kyllä mielenkiintoisia. Juuri hetki sitten koin loukatuksi tulemisen tunteen voimakkaana. Ja mistä johtui tuo tunne? Koin että minulle oli tehty vääryyttä ja olin surullinen. Mietin oliko minut ymmärretty väärin, josta tämä loukkaus johtui. Vai enkö vain ollut loukkauksen tekijän mieleen?

Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, huomaan katsovani asiaa vain omasta näkökulmastani, egoni kautta. "Miksi MINULLE tehdään näin??" Itse asia on vähäpätöinen ja syy siihen voi olla mikä tahansa.
Miksi siis vaivata sillä mieltään? No ei miksikään! Sehän on tämän toisen henkilön ongelma ja minun vain jos siitä sellaisen teen.


Mistä tietää tekevänsä oikeat valinnat? Kun kuuntelee sydäntään, niin tietää tekevänsä oikein. Eikö niin?

Olen paininut omien tuntemuksieni kanssa ja miettinyt mikä on oikea valinta ja mikä väärä. Työssäni valintatilanne tulee jonkin ajan päästä eteen. Olenko valmis jatkamaan työtäni? Vaikka työni ei ole minulle antoisaa, haluaisin saada asiat päätökseen huolella enkä jättää niitä kesken. Nyt kuitenkin tuntuu, että tämä valinta on minun tehtävä. Keskitynkö tärkeänä pitämiin asioihin nyt vai vasta joskus tulevaisuudessa?

Mitä jos aikaa ei ole tulevaisuudessa? Jos tämä on ainut hetki? Enkö juuri sanonut itselleni elämän olevan tässä ja nyt? Jos ajattelisin että minulla on kaksi vuotta aikaa toteuttaa itseäni ennen kuin aika päättyy, ratkaisu olisi itsestään selvä. Tottakai eläisin niin kuin ajattelen olevan oikein ja tärkeää. Jättäisin epätyydyttävän työn ja jatkaisin polkuani siihen suuntaan kuin sydämeni näyttää. Jos taas ajattelen, että minulla on koko elämäni aikaa hakeutua oikealle polulle, enkö silloin elä jossain muussa kuin nyt hetkessä? Miettisin elämää kuten tähänkin asti "sitten kun"- asenteella. "Sitten kun minulla on aikaa, toteutan haaveeni" jne.

Ratkaisu on siis helppo?

Näitä asioita olen käynyt mielessäni läpi, mutta olen onnellinen siitä, että olen selättänyt tarpeen asioiden murehtimiseen ja stressaamiseen. Tiedän, että asiat järjestyvät kuitenkin niin kuin on tarkoitettu. Voin siis päättää tämänkin ajatustyön tähän ja luottaa siihen, että kun aika tulee niin sydän tietää :)