sunnuntai 1. elokuuta 2010

Vaikka tietää (tai kuvittelee tietävänsä), mikä tässä maailmassa on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää, miksi sydäntään on niin vaikea kuunnella? Miksi on vaikea löytää aikaa kaikkien epäolennaisten asioiden keskellä...?

Uskon että elämässäni juuri nyt olisi tärkeä hiljentyä ja kuunnella. Ei miettiä liikaa arkipäivän juttuja, joilla ei ole suurta merkitystä. Tarkoitan tässä sitä, kun katson kotiani ja mietin; ensin pesen pyykkiä, sitten imuroin, teen ruokaa jne. Ja kaiken tämän jälkeen jään tuijottamaan jotain lehteä tai kirjaa, vaikka mieli kaipaa hiljaisuuteen.

Minusta kaikki tämä mitä näemme ympärillämme on vain harhaa. Siltikin vaikka näin ajattelen, teen asiat kuin unissakävilijä. Herää Satu!!!! Miksi kulkea sumussa, kun voi avata silmät ja nähdä kirkkauden ja kauneuden? Olla onnellinen joka hetki, tiedostaen, ymmärtäen. Tehdä sitä mikä on tärkeää. Kasvaa ja rakastaa... Olla lähellä itseä; kuunnella oman sisäisen äänen viisautta ja olla yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa.

Niimpä... Ehkä on aika taas astua askel eteenpäin... Tämä lähtee nyt meditoimaan. Lähemmäs itseä, lähemmäs jumaluutta...

Heippa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti